maanantai 31. joulukuuta 2012

Olen samalla pallolla kuin vuosi sitten

Juoksen töistä kohti bussipysäkkia, ympäriltäni kuuluu pauketta. Juoksen ja suljen silmäni, ajattelen olevani keskellä sotaa, mikä vain noista jysäyksistä voi osua minuun. Tunnen kuinka jokainen askel saattaa olla viimeinen, näen mielessäni kuolleita ihmisiä ympärilläni ja ränsistyneotä taloja. Havahdun astuessani vesilätäkköön, avaan silmät ja punainen raketti räjähtää taivaalle. Huhhuh mikä fiilis nousee. Olen aina ollut kyyninen rakettien ampumisen ja turhien lupausten suhteen, mutta nyt minussa herää uusi ajatus. Mitä jos raketin ampuminen on symboli jolla irroitetaan itsensä menneestä, räjähdetään kohti avaruutta ja rippeet ripotellaan tuhkana maailmankaikkeuteen. Fiilikseni nousee yllättäen korkeammalle kuin osasin kuvitella. Kyllä, nyt bailataan.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kun suljen silmät

Jos nukkuminen onkin harjoittelua tuonpuoleiseen siirtymiseen. Entä jos uni on todellisuus ja valve onkin unta. Vaikeita asioita joissain määrin, mutta sanoisinko että lopputulos on kuitenkin se että onhan tää elämä aika jepa juttu kokonaisuudessaan.:)

tiistai 25. joulukuuta 2012

Mutta jos haluat, voin talven jälkeen tulla sua vastaan.

Mitä tarkoittaa kun sanotaan, minulta on viety kaikki? Suurin osa ihmisistä käsittää sen niin, että olisivat menettäneet jotain todella suurta ja paljon. Se ei kuitenkaan mene niin..
Kaikki voi olla hyvinkin pientä, ehkä jopa näkymätöntä. Onko sitten fiksua antaa jollekin mahdollisuus viedä sinulta kaikki? Mikä on hyötysuhde kun oletetaan, että tämä joku tulee kuitenkin viemään sinulta kaiken. Hän myös antaa paljon, mutta lopulta ollaan taas lähtöpisteessä. Moni kutsuu tätä ihmissuhde oravanpyöräksi ja vieläpä negatiiviseen sävyyn. Ei se ei ole sitä. Kuinka laimealta se kuulostaakaan, mutta jokaisen menetyksen jälkeen nouset vahvempana luomaan kaikkea uudelleen.
Suurin ongelma tuleekin tässä: Ketä kohtaan saat tuntea ja mitä?
Joskus uskoin, että tunteettomuus veisi minut pitkälle. Juoksin sokeana kätkien pahan ja hyvän olon, kohti jotain. Sitten jokin heräsi minussa ja ymmärsin, että tunteeni olivat osa minua. Minulla on lupa olla dramaattinen, surullinen, iloinen, vihainen, loukkaantunut... Yhtäkkiä kaikki tunteeni pursusivat minusta ja olin niiden vallassa kuin kala akvaariossa. Sinkoilin edes takaisin, uin ylös saadakaseni ruokaa, tönin muita kaloja, mutta kuitenkin.. kun näin jotain potentiaalista, piilouduin vain puunrunkoon.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Kuutamo valaisee sen reitin.

Jouluhan on juhla, jolloin juhlimme rakkauden sanan saattajan syntymää. Minun mielestäni jokainen päivä on joulu, sillä jokainen päivä on syntynyt ihminen, olento jolla ei ole muuta kuin rakkaus.




lauantai 22. joulukuuta 2012

Onneksi on toppahousut

Paluu kotikonnuille. Hyytävä kylmyys valtaa keuhkot ja hengitys tuntuu kulkevan enään minimaalisesta aukosta sisään ja ulos. Kulmakarvat jäätyvät ja naama on kuin botox kuningattarella, jähmettynyt peura ajovaloissa. Ympärillä on ihmisiä jotka ovat olleet mukana kasvussani kokoajan. Tunnen oloni uhatuksi, mutta kuitenkin hetken päästä rauhoitun.Olen taas lapsi.. Menee hetki sulautua tähän rooliin. Ensin se vituttaa, mutta sitten otan sen helpotuksena. Kukaan ei vaadi minulta mitään, kaikki vain haluavat antaa minulle. Nämä ihmiset vilpittömästi rakastavat minua ilman minkäänlaisia odotuksia. Nämä ihmiset eivät tiedä kaikkea, mutta tietävät silti kaiken. Täältä minä olen tullut, tänne minä en jää, tänne kuuluu kuitenkin sydämeni. Lämpimät nuoruuden muistot. Kesäyöt ja super pakkaset. Ensimmäiset kännit, suudelmat ja salaisuudet. 

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Ja se kaikki tapahtui..

Ajatukset ovat niin voimakkaita, että vuorien siirtely kalpenee niiden rinnalla.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Minulla on coca-cola addiktio

Mä olen niiiiin rakastunut. Elämään, kaikkeen siihen mitä se pitää sisällään. Ei ole väärin hykerrellä lattialla kikattaen kuin pieni lapsi onnellisuuden rajoja rikkoen. Sykkeeni oli jotain uskomatonta, enkä ollut varma selviänkö siitä. Ja ei, en ollut ottanut mitään "huumeita" päästäkseni tähän onnellisuuden multihuipentumaan. Olen vain nauttinut n. kuukauden ajan superfood smoothieita aina aamuisin ja ravintoni on koostunut pääasiassa raakaruasta. Olen siis pumpattu niin täyteen elämää että räjähdän! 

Päädyin kokeilemaan raakaravintoa ja superfoodeja luettuani Felix Zengerin haastattelun FIT-lehdestä. Todellakin heräsin siihen, että miksi laittaisin jotain kuollutta suuhuni, jos itse olisin täynnä elämää, enkö tietenki haluaisi lisää elämää! Mummoni on jo vuosia sitten tyrkyttänyt minulle superfoodeja, mutta silloin vain ajattelin mummoni taas langennen johonkin mainoskikkaan. Ei, minun mummoni on maailman paras mummo!
Nykyään internetissä on kivaa kiistellä kaikesta ja olla aina erimieltä kuin kaikki muut. Myös mielipiteet superfoodeista jakautuvat hyvin jyrkästi. Itse en aikaisemmin edes voinut muodostaa mielipidettä ilman kokemusta. Nyt kun olen hommaa testannut niin voin kertoa kantani ja sehän on: SYÖKÄÄ NIITÄ SUPEREJA VIELÄ KUIN NE ON LAILLISIA! Tuntuu, että jokin ylempi taho tahtoo ihmsten olevan kyynisiä, työnarkomaanisia, elämäänsä kyllästyneitä paskoja ja kieltää meiltä tien onneen, tien totuuteen.
Sitten ihmiset jotka ovat langenneet tähän kyynisyyden oravanpyörään (ompa klisee sana) ovat niin perkeleen kateellisia ihmisille, jotka ovat löytäneen vastauksen, että rupeavat syrjimään ja haukkumaan näitä onnellisia yksilöitä. Mikä ihmisrotua risoo? Sana 'ituhippi' ei kuulosta kovinkaan mukavalta, varsinkin kun se ilmaistaan hynin negatiiviseen sävyyn. Se on todella lokeroiva ilmaisu, mutta kertoo enemmän sanojasta kuin kohteesta. Jos jonkun täytyy alkaa laittamaan ihmisiä niihin lokeroihin ja vieläpä lokeroida itsensä johonkin ylempään luukkuun, niin voin kertoa että hän ei henkisesti ole kovinkaan vahvoilla. Minä olen ihan tavallinen ihminen, samanlainen kuin muutkin. Elimistöni ehkä toimii vähän paremmin kuin suurimmalla osalla, koska en tunge sinne myrkkyjä ja kemikaaleja vähän väliä. Se ei silti aseta minua sen ylemmäs eikä alemmas missään "järjestyksessä". Status-vuodatus taitaa olla jo ihan oma tekstinsä ja sitähän riittää. Nyt täytyy kuitenkin mennä pesemään sunnuntai oliiviöljyt pois päästä ja suunnata sänkyä kohti!
Oikein ihanaa lepopäivää <3 Edessä on kokoajan valintoja, niiden huomaaminen ja arvostaminen on tärkeää. Tehdä tietoinen valinta jokainen hetki. Se on se tarkoitus, elämä on valinta. Muistakaa rakastaa! Peace&Love

torstai 13. joulukuuta 2012

Palvelussamme on ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa

Ihmisten arvostus tekijänoikeuksia kohtaan on selvästikin laskussa. Onko uusi sukupolvi vain niin pirun tyhmä vai mistä tämä johtuu? Kuvaajan tulisi aina saada kiitosta, sillä ilman häntä ei olisi kuvaa.(so simple?) Nykyään näkee internetissä kuvia, joitten alkuperästä tai "taiteilijasta" ei ole tietoakaan. 

Voin kertoa että kyllä se laittaa kuvaajaa vituttamaan.
Toinen puoli asiasta on tietenkin se, että kauniit kuvat on tarkoitettu nähtäväksi. 
But a little bit respect.

Kaikkea kohtuudella paitsi rakkautta

 

Pupilli on musta, ihminen voi käyttää mielikuvitusta


Ihmiset ympärilläsi piirtävät elämäsi, 
mutta voit itse päättää millä väreillä he värittävät sen.


torstai 6. joulukuuta 2012

sekoilua itsestä ja itsenäisyydestä

Tänään vietämme suomessa itsenäisyyspäivää, joka tarkoittaa sitä että Suomi on itsenäinen valtio.
Suomalaisten arvostus yleensä ei vain tunnu olevan itseään kohtaan kovinkaan suurta.
Vähättelemme arvojamme, tekemisiämme ja tapojamme jatkuvasti, emme osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan tuntematta "awkward moment" hetkeä. Meille opetetaan pienestä pitäen olemaan vaatimattomia ja laittamaan aina toiset itsemme edelle. Miksi ihmeessä? Olemme täällä kokemassa asioita itsemme takia. Sen sijaan vähättelemme elämäämme ja kerromme aina miten "siellä jossain olisi paremmin". Olemme täällä, asumme täällä, joten eikö se ole aivan sama alkaa arvostamaan sitä tosi-asiaa, että olemme herranen aika itsenäinen valtio, joka voi tehdä tästä vaikka paratiisin jos siltä tuntuu! Suomen hallitus ei ota kantaa mihinkään ollaan sitä ja tätä mieltä, tehdään niin kuin vieressä olevat maat, niin ei ainakaan erotuta joukosta.
Olen kuullut jo liikaa marmatusta itseltäni ja muilta siitä miten täällä on niin kylmää ja ankeaa ja kylmää ja märkää ja ankeaa ja jajajaja kuinka jossain muualla on kaikki niin paljon paremmin kuin täällä ja siellä ihmiset on niin kivoja ja täällä kaikki on ihan paskoja. Tuossa valittamisessa ei ole mitään järkeä, sillä samalla kuin sen itse sanoo ääneen, tekee siitä totta ja toteuttaa juuri sanomaansa täysin. Tuleeko siitä siis sanonta
 'Ei siihen valittaminen auta, valittamalla teet asiasta vain totta'

Tämä on niin mahtava aihe niin monesta eri näkökulmasta katsottuna, että voisin jatkaa tätä vaikka kuinka paljon. Nyt täytyy vain siirtyä nauttimaan lasilliselle itsenäisyydestä! :)

Jos jaksoitte lukea tähän asti ja omistatte jonkun blogin tai muun mukavan paikan mihin kirjoittelette ajatuksianne, haastan teidät kirjoittamaan itsenäisyydestä ja kaikista ajatuksista mitä se herättää.

Toppahaararit päälle ja nauttikaa ihmisyydestä


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Toisen onni

Mikä siinä on että ihmisten on niin vaikea ottaa vastaan toista ihmistä, joka syystä tai toisesta kokee elämän onnellisena asiana. Täytyy ymmärtää, että silloinkun itsellä tuntuu kaikki menevän juurikin päinvastoin kuin pitäisi, niin mikään ei olisi vittumaisempaa maailmalta kuin lähettää eteen pomppiva sähikäinen.

Kaikki täällä ollaan kuitenkin yksilöitä ja meillä on ihan omanlainen maailmamme. Arvomme ovat erejä, mietimme jokseenkin erilaisia asioita, kiinnostumme erilaisista ihmisistä, omaamme erilaisia mielipiteitä. Miksi siis jonkun toisen persoona tuntuu vituttavan niin paljon osaa kansasta, että se pitää purkaa sellaisena negatiivisena megaöveri oksennuksena vasten kasvoja? En haluaisi kirjoittaa tätä koska sana sääliä, on hirveen ikävä, mutta minä säälin niitä ihmisiä, jotka oikeasti eivät kestä toisen onnea.
Huumoria toisen onnesta ja elämänasenteesta saa aina repiä, koska nauru pitää meitä kasassa ja jos jollekin tuottaa mielihyvää saada nauraa jollekin toiselle niin antaa balaa! :)
Minä ainakin nautin, jos saan antaa bussissa höpötyksilläni jollekin hyvän mielen!

Päivän vinkki:
Jos ei enään löydä hassuja kuvia interwebistä niin koittakaa rakastaa, soittakaa vaikka vanhemmille ja kyselkää kuulumisia, vaihtakaa ajatuksia, kertokaa joku salaisuus, lähentykää rakkaiden kanssa! <3

torstai 29. marraskuuta 2012

Jos tarpeeksi moni uskoo tämän olevan paska paikka, tämä on paska paikka..

...mutta mitä jos muuttaisitte ajatustanne?

Eilen torstaina 29.11 sytytettiin Tampereen keskustorilla 400 jätkänkynttilää palamaan. Koko homma liittyi 
Metsäkeskuksen, Suomen mielenterveysseuran ja aamulehden metsäkävely- yhteishankkeeseen.

En ollut itse paikalla, mutta luin tästä Aamulehden nettisivuilta tänä aamuna ja täytyy sanoa että voi järkytys noita kommentteja! Siis miksi ihmisten on aina pakko keksiä jotai niin saatanan negatiivista jokaisesta asiasta? "noiki rahat ois voitu käyttää paremmin", "Entä hiilijalanjälki" "Entä astmaiset polkupyöräilijät" "mitä tämä tekee ilmastonlämpenemiselle"...Oikeasti LOL! Kyseessä oli kuitenkin paljon suurempi asia kuin joku hiilijalanjäljen säästäminen. Ilmaston muutoksella ei ole mitään tekemistä tämän hetken kanssa. Ihmiset jotka pystyvät saavuttamaan henkisyyden ymmärsivät kyllä, miten paljon tämä antoi niille ihmisille, kenen vuoksi tämä tehtiin. Heidän paineensa sai palaa hetken kaikkien katsomana, kuitenkaan kenenkään tietämättä.

Tunnetko sen?

Ihminen on kehittänyt turbiinin, joka kerää energiaa. Se tekee pyörivää liikettä ja on kuin spiraali.
Kaappaa tuulta ja pyörittää sen sisäänsä varastoidakseen.
Linnunrata on spiraali, se tekee täysin samoin, kerää energiaa ympäriltään varastoiden sitä jotta elämä olisi mahdollista tällä meidän planeetalla! Miettikää miten hienoa se on!
Jossain on vielä suurempia ja suurempia energioita, emme voi koskaan käsittää niitä, eikä meidän tarvitsekaan. Koska tämä on mahtavaa! Elämä on mahtavaaaaa!

Miettikää kuinka PIENIÄ me oikeesti ollaan! Meillä ei ole mitään merkitystä ja juuri se tekee siitä niin merkityksellistä. Olemme itse itsemme merkitys, ihmeellisyys, kaikkeus, ikuisuus. Kaikki toimitaan samassa energiassa, kaikki olemme samaa energiaa, kaikki olemme yhtä energiaa!


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Se hivelee kasvojani kuin lintuparven liike sateessa

Miksi etsimme elämää avaruudesta?
Kuinka muka voisimme tiedostaa korkeampia elämänmuotoja?
Ei muurahaisetkaan tiedosta meidän olemassa-oloa..
Herätkää!
Ainut elämä on täällä
tässä ja nyt

perjantai 16. marraskuuta 2012

Pullo kossua päivässä ja leijonille MM-kultaa!

Tänään aamukavia hörppiessä ja hesarin NYT liitettä selaillessa aloin pääotsikon "Uhka verkosta- kuinka kävisi, jos suomi joutuisi kyberhyökkäyksen uhriksi?" avustuksella miettimään tilannetta jossa Suomi olisi sodassa. Sota käytäisiin luultavasti juurikin tietokantoja kaatamalla ja olisi meillä täysin erilainen kuin 2. maailmansota. Oikeastaan jos kelataan 20 vuotta eteenpäin ja katsotaan taaksepäin, voidaan ehkä huomata että olemme sodassa jo tälläkin hetkellä. Emme vain huomaa sitä, koska meille on opetettu sodan olevan pyssyjä ja lumikuoppia, sankareita ja pakkasta. No kuitenkin, jos ihmiset huomaisivat että "hei nyt on sota" niin leviäisikö meihin ns. sotahulluus? Tulisiko mieleen ajatus "no perkele nyt kun se sota on niin täytyyhän se Karjala takasi saada!" Ottaisivatko ihmiset sodan yhtä voimakkaasti, mutta kevytmielisesti kuin Jääkiekon MM-kisojen kultaottelun? Itse olen henkeen ja vereen rauhan naisia, mutta aloin jopa epäilemään itseäni kun leikittelin ajatuksella. Suomi on listattu yhdessä Ruotsin ja Israelin kanssa maan johtaviksi kyberturvallisuuden omaaviksi maiksi, (hs-nyt 16.11.2012) joten meillä Suomalaisilla voisi olla muutama valttikortti sodassa, joka käydään kybermaailmassa. Minä uskon, että jos suomalaiset insinöörit (whuhuuu! :D) ovat pystyneet kehittelemään niinkin hyviä järjestelmiä turvaamaan pankit, henkilötiedot ymsyms, niin varmasti he pystyisivät hakkeroimaan alhaisempia turvallisuusjärjestelmiä. Näin ei kyllä tule tapahtumaan, sillä suomen hallituksella ei ole mitään syytä tehdä näin ilkeästi millekään muulle maalle. Mutta ajatellaan nyt, että kyse ei olisikaan sodasta muita ihmisiä vastaan, kyse olisi sodasta muitten ihmisten puolesta..Sota rahaa vastaan.. Kyllähän sen nyt terve järkikin sanoo, että jos meno tällä telluksella jatkuu tätä rataa, ihmiskunta tuhoaa itse itsensä ahneudellaan. Ensimmäisinä kysymyksinä tulisi rahan kadottamisen jälkeen "miten käy sairaaloille?" "Entä vanhukset" "Miten yh-äidit" ymsyms. NYT ON AIKA HERÄTÄ! Ei tuollaiset asioiden ylläpitämiseen tarvita rahaa! Tuollaset asiat ovat rakkautta, lähimmäisen rakkautta. Ne jotka pystyvät lukemaan tämän ovat ihmisiä! KAIKKI samaa lajia! Miksi emme siis rakastaisi juuri tätä elämänmuotoa? Miksi koetamme rahalla vain selviytyä, kun voisimme ilman rahaa vain olla? olla sitä mitä olemme. hoitaa toisia, auttaa avuntarvitsevia...Totuus kuitenkin on se että tämä ei tulisi toimimaan, sillä ihmisiä on niin paljon ja ihmisistä on kehittynyt anteeksi vain niin tyhmiä, että tarvitsemme tämän systeemin pitämään kaiken kasassa. Mutta jos jatkamme näin niin kenenkään on turha odottaa parannusta! Nimittäin mikään ei voi korjaantua, jos se ei ensin hajoa. Kun katsot ympärillesi, mieti, kuinka montaa asiaa jota näet, oikeasti tarvitsen siihen, että heräät myös huomenna. Jos näkisit aamulla vain sen mitä tarvitset elämäsi ylläpitoon, heräisitkö ehkä onnellisempana? 




Sitten vielä hieman pohdittavaa kaikille karvattomille apinoille:
Tarvitseeko lähisukulaisemme apinan antaa jotain, että saa luonnolta ruokaa elääkseen?
 Tarvitseeko sen maksaa siitä että sillä on mukavaa? 
Nakkaako apina femman toiselle jos tämä katsoo hänen poikastaan silläaikaa kun itse hakee ravintoa? Älkääkä viitsikö enään sanoa, että me olemme kehittyneempiä elämänmuotoja kuin apinat! Olemme kehittyneempia ajatusmuotoja,
 think about it


torstai 15. marraskuuta 2012

Life happens! And I love happening

Tänään menin ystäväni Bellan kanssa tänään Ideaparkkiin katsastamaan kaupat ja tietenkin, ainakin minun päämääräni oli New Yorkerin avajaiset!!!! (<3)

Mutkitta perille ei tietenkään päästy, vaan lähdettyäni koulusta kävelin Lempäälän Big Cityyn odottelemaan bussiajokaveisiminut tähän hullunhauskaan ostoskeskukseen. Katsoin että "noh tässähän on aikaa" ja menin hakemaan viereisestä lähetyskahvila olohuoneesta kahvin mukaan, mutta jäinkin suustani kiinni myyjän kanssa. En voinut keskeyttää somaa vanhahkoa naista, vaan kuuntelin ja hymyilin, toivoen, ettei bussi kerkeäisi lähteä. Kun vihdoin saan tilaisuuden livistää ja juoksen ulos, bussi lähtee ajamaan aivan nenäni edestä! Juoksen sen vierellä ja lyön muutaman kerran bussin sivuun (niinkun kaikissajenkkileffoissa :D). Ei PRKL pysähdy... Voi PERKELE kiroan. Sitten pyydän ääneen anteeksi yleisesti koko maailmalta. Saan hieman huvittuneita katseita joten en jaksa masentua vaan alan pikkuhiljaa päristä kahvin voimin. Päätän lähteä kävelemään Ideparkkiin. Tajuan kuitenkin että matka on noin 10km ja aikaa 30min olla perillä. Tosiaan, minulla ei ollut puhelinta, että voisin ilmoittaa Bellalle myöhästyväni "hieman". Päätän että no pakko odottaa seuraavaa mahdollista bussia, mutta tässä samallahan voin vaikka liftata. Nostan peukun pystyyn, aluksi hieman ujosti, mutta kohta huomaan kaiken sen hauskuuden kun voin jo kauempaa puhua itselleni "tuommonen super perhe-auto, varmaan kauhee kiire lapset huutaa takapenkillä pissaa ja ruokaa" Kun auto tulee kohdalle niin näinhän se menikin:D nainen kuskin paikalla katsoo minua ja peukkuani ilmeellä joka sanoo "En todellakaan kerkeä ottamaan SINUA kyytiin!". Jatkan mukavaa "leikkiäni" ja saan ihmisiltä jos jonkinlaisia käsimerkkejä, tulkitsen suurimmanosan "sori.."tai "käännyn seuraavasta". Vihdoin huomaan auton jossa on toinen ajovalo palanut ja sisältä pilkottaa räikeän oranssi väri.. työmiehenhaalarit! Mies pysähtyy kohdalleni ja selitän hänelle nopeasti tilanteeni ja hän lupaa heittää minut Ideaparkkiin! JES! Juttelemme niitänäitä ja erittäin mielenkiintoisiakin aiheita taloudesta, ihmisistä, perheestä yms. Autossa soi letkeä räpähtävä musiikki ja olotila on mitä rennoin!
hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita ja se on karma ja laki on ja pysyy!
Kiitos elämä! Kiitoooos!

Kaunasissa kokeilin maailman ihaninta talvitakkia, jota en kuitenkaan ostanut korkean hinnan takia, nyt kun näin sen saman takin (samalla hintalapulla) uskoin sen olevan destiny ja se oli pakko ostaa. No syön vaikka paskaa loppukuuun, mutta en palele!!!! Bella osti silkkimekon joka maksoi ihan vitust! huhhuh.. Nyt ei passaa enään ikinä ostaa mitään kummankaan..


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Välillä on hyvää ottaa perspektiivii, laajentaa näköpiirii

Viimeyönä heräsin ja jostain mystisestä syystä nousin kontilleni ja rullasin pimennysverhon auki ja jatkoin unia..Tein sen niinkuin jossai transsissa. En tajunnut mitä tein, mutta tein sen erittäin määrätietoisesti. 


maanantai 5. marraskuuta 2012

Bitch please, just be original.

Muutto meni oikein hienosti! Tosiaankin sen jälkeen täytyi lähteä tuulettamaan hermoja ja taisi mennä höpöksi, ainakin sen viimeisen tequila jälkeen. Heräsin meinaa aamulla siihen kun kuulen keittiöstä, miten joku oli jättänyt ulko-oven auki ja valot päälle yöllä...hups! No mä olen kuitenkin ihan kiltti ja selväpäinen, en ehkä selväjärkinen, mutta ihan ok. Jospa tämä painetaan villasella ja siitä villasta sitten kivasti sukkia kudotaan siellä sitten kudotaan verkkoa mihin toinen kivasti lankeaa.

Onko olemassaoloni vain niin vastenmielistä?
Who are you to judge me?

lauantai 3. marraskuuta 2012

torstai 1. marraskuuta 2012

Moi mun nimi on Laura. Mikä sun nimi on?

Mä oon hullu ja rakastan sitä! Annan ajatuksen ja tapahtumien virrata, tulla ja mennä
Miettikääpäs nyt oikein tarkkaa, eikös se ole paljon hullumpaa tehdä miten joku muu on sanonut, kuin miltä itsestä tuntuu. Tämä on niin tyhmän simppeliä että en voi ymmärtää miksi siitä huolimatta kaikki tunkeutuu sinne kuplaan tekemään niinkuin niille on sanottu. Laskemaan kaavoilla jotka on opetettu. Kaavoilla, jotka joku muu on tehnyt.
Turvaudutaan jonkun menneen elämään, siihen mitä joku toinen on luonut

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

haaste? tunnustus? mikälie


Rasaa nakkas tämmöisen kummallisen, mutta mielenkiintoisen haastehässäkän jonka voisinpa vaikka tekaista! :)
 "Kiitä tunnustuksen antajaa.
Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle. 
Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta. 
Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi."
Tunnustuksen laitan eteenpäin näille blogeille:

En nyt keksi kahdeksaa bloggaajaa äkkiseltään, mutta tehköön ken tahtoo :)


Sitten ne kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni:

1. Minun on todella vaikea keskittyä asioihin tai keskusteluihin, sillä varsinkin keskuteluissa lähden viemään asiaa aina päässäni syvemmälle, jolloin vaikutan vain hieman vajaalta jäädessäni miettimään

2. Minusta elämä on niin ihmeellistä että voisin räjähtää atomeiksi ja on siistiä olla ihminen!

 3. Tahdon nähdä aina kaikessa jotain hyvää ja se aiheuttaa paljon vihaisia mielipiteitä, kun sanon esim että ei kouluampuja ollut paha vaan hänellä oli varmasti vaikea elämä josta kaikki juurtui (saattoi tietenkin olla ihan flipannutkin kaveri, mistä sitä tietää)

4. En saa tuotua ulos ihmistä jollainen haluaisin olla tai millainen mielikuva minulla olisi henkilöstä minä.
(en kuitenkaan ole vaipunut epätoivoon vaan yritän tutustua iteeni enemmän ja enemmän ja tuoda sitä ulos)

 5. En pidä tylsistä keskusteluista säästä, työstä, koulusta, velvollisuuksista yms. Tykkään enemmän luoda uusia ajatuksia ja näkökantoja syvällisimpiin asioihin ihmisten kanssa. Olen kokenut tämän varsin mahtavaksi tavaksi elää, sillä toisilta oppii ihan hirveästi itsestä.

 6. En ole hyvä missään, mutta olen hyvä kaikessa. En ole koskaan saanut suunnattua kaikkea tätä energiaa mihinkään yhteen asiaan. Kuitenkin koen olevani hyvä kaikessa mihin oikeasti ryhdyn ja se riittää minulle. 

7. Innostun kaikista asioista x100, mutta usein innostukseni hälvenee nopeasti ja asia jää puolitiehen. Tämä liittyy jokseenkin ylempään asiaan

8. Lempihaaveiluni oli pienempänä, että minut olisi hylätty johonkin metsään syntyessäni ja olisin kasvanut metsässä susien kasvattamana ja juossut eläinten kanssa vapaana sammaleelta toiselle loikkien. Kohtaisin jossain lemppari kalliolla komean miehen ja hän kertoisi minulle ihmisyydestä. Tutustuttaisin hänet eläinystäviini ja saisin tuoda hänelle aivan uuden maailman ja hän minulle. Eläisimme elämämme onnellisena loppuun asti. Miten nää disneyn sadut yleensä päättyy :D

Pakko lisätä tähän vielä kohta 9. Minulla tulee paljon kirotusvireitä näpytellessäni, mutta en aina (varsinkaan jos ei ole mitään virallista) korjata niitä, koska minusta tärkeintä ei ole se kuinka hienosti jokin lause on muotoiltu tai kuinka oikein kirjoitan, vaan sisältö. Virheet eivät koskaan ole nimittäin niin suuria että asian merkitys muuttuisi. Ja joskus kirjoittaessa olen niin "transsissa" että kirjoitan vain kaiken sen ajatusvirran nopeasti, koska se tulee niin syvältä minusta.

maanantai 29. lokakuuta 2012

ympäristö on mielikuva eli mielen kuva eli.. ;)

et tarvitse sun tavaroita. Miksi haalata ne varastoon hengailemaan?
Olet kokoajan sidoksissa siihen materiaan joka on jossain vahdittuna.
Ei se kirjahylly tästä maailmankaikkeudesta mihinkään katoa vaikka sitä ei kukaan vahtisi.
Tietenkin onhan se ihan totta etttä mun keittiönpöytä on varmaan tosi surullinen jos mä en enään halua sitä.

Anteeksi maailma kun olen kahminut sinulta niin paljon ja sitten valittanut kun minulla ei ole mitään. Minullahan on ollut kaikki mitä olen ottanut.
Todellakin, minulla on kaikki mitä olen ottanut
Ihmiset jotka olen valinnut elämääni, olen ottanut.
Kaikki on annettu ja otin romua, mita vittua??
Parempi herätä tietenkin myöhänn kun ei milloinkaan, mutta on vähän kusetettu olo..
Kusetin itse itseäni, aaaaaagh!

there is no destiny or coincidence . it's only things you wanna to happen

kaunasin kuluneet kirjoitukset
Muuttaminen on aina yhtä kamalaa. 
Todella paljon muistoja sisältyy tähän pieneen lokeroon. Menneestä irtipäästäminen on vaikeinta.
Täytyy kuitenkin muistaa että tämä on vain minun oma valinta jossa piilee mahdollisuus.En usko että tekisin tätä jos se ei olisi oikein...

Tänään koulussa paljastin itseni. Nimittäin saatoin traumatisoida nuoren miehenalun mielen. Minulla oli niin kova pissahätä, että en malttanut odottaa naistenvessan vapautumista ja päätin käydä miesten WC:ssä. Pyöräytin oven lukkoon ja istuin pöntölle, lauloin joulumaata ja pian ovi aukeaa ja vaistomaisesti kiljun kuten naisen kuuluukin.. :D Oven avannut poika helahtaa tulipunaiseksi ja lyö oven nopeaa kiinni..Noin tuli taas nolattua itsensä hienosti, mutta nyt toivon että poika ei ole häpeissään, koska hänellä ei ole mitään syytä hävetä! 
Taidan viedä hänelle rasiallisen konvehteja ja pyytää anteeksi.. hmmm..

Ja nyt asiasta kukkaruukuun. Olenko mä sittenkin vain narsistinen paska, joka kaipaa huomiota ja ihailua. Toteuttaen omia alitajuisia mielihyvää tuottavia visioita välittämättä ollenkaan miltä jostain toisesta tuntuu. Toisaalta ei ole minun ongelma jos joku ihminen ymmärtää kaiken väärin tai on muutenvain mielipuolinen.

Muuttohelvetti jatkukoon....


'










sunnuntai 28. lokakuuta 2012

On tullut aika vaientaa mieli ja toteuttaa sielu.

Kaksi viikkoa lomaa takana, Siinä ajassa kerkeää hukata itsensä, etsiä sitä, vaipua epätoivoon, katsoa asioita uudesta suunnasta, myöntää monta asiaa itselleen, kutsua itseä ja lopulta..löytää se.

Minä olen tehnyt väärin.
Minä olen pettänyt hänet.
En ymmärrä kuinka niin silmitöntä pahuutta voi antaa anteeksi?
Kuitenkin, hän on antanut sen anteeksi.
Sanat ovat vain sanoja, mutta:
"Anteeksi"



ps. Kaunas, ikävöin kauneuttasi!

lauantai 27. lokakuuta 2012

Maapallo on syöpäsolu


 Talvi on saapunut! hyytävä kylmyys iskeytyy syväjäänä koko kehossa. Tuoksuu lumelle ja silmät taltioivat puhtautta.



Sinä olet vain lisääntyvä syöpäsolun solu

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kaunas volume one

Laskeutuminen alkaa ja ikkunasta katsoessa ammottaa vain omakuva. Painan naamani kiinni ikkunaan, että näkisin kaupungin valot Mitään ei kuitenkaan näy kymmeniin minuutteihin, kunnes silmäni havaitsevat jotain. Se on asfalttia joss on valkoisia viivoja ja valoja. huudahdan matkakumppaneilleni "olemme maassa" vierestä kuuluu terävä lausahdus "no hyvä ettei kuussa". Samalla kone rymähtää eli laskeutuu ja nopeus tuntuu koko kehossa. Whiiiii tuntuu kivalta!
Kapteeni laittaa kaijuttimista jotain riemunhuutoja kuulumaan. Minua naurattaa hetki, kunnes tajuan, että kaikilla näillä ihmisillä on sama päämäärä..ULOS! Kaaoksen merkit ilmassa tungen kaikki tavarani reppuun ja niin nopeasti kuin suinkin kerkeän psujahdan ulos koneesta. Ulkona on pysähtynyttä. Ilma on paksua ja sankan sumun taki ei juurikaan eteensä näe. Teen kuten kuka tahansa turisti ja seuraan muita matkustajia jonnekkin. Terminaaliin päästessä ensimmäinen ongelma on saada paikallista valuuttaa. Äitini menee pätevänä jonottamaan rahanvaihtoa ja minä sukkelana tyttönä huomaan automaatin, josta nostettu käteinen on huomattavasti halvempaa
Muut jäävät taistelemaan maatin kanssa ja huomaan että nyt on tullut aika poistua savukkeelle. ulkona alan haaveilla kuulokkeista kun tajuan että kaikki suomalaiset ovat vain ostaneet halvan lennon johonkin eivätkä ole ottaneet selvää mistään, esim miten kentältä kannattaa poistua. Vinkkinä kaikille Kaunasiin aikoville: Mikäli olet suunnitellut meneväsi kentältä taksilla, tilaa se jo etukäteen tai run like a horse. Sillä takseja saapuu paikalle rajoitetusti ja lisää ei soittamatta tule. Soittaminen ei sinänsä olisi ongelma, jos jossai olisi jokin puhelinnumero tai asiakaspalvelija jolta kysyä numeroa.hetken ulkona palloiltuamme ja selailtuamme ainoat esitteet mitkä "kansainvälisellä" lentokentällä oli antaa liettuaksi ja venäjäksi, näemme kaukaisuudesta saapuvan bussin numero 29. Tässä vaiheessa seurueemme oli kasvanut yhdellä nuorella herrasmiehellä. Bussissa selvitämme kuskin kanssa missä jäämme pois. Palvelu paikallisessa joukkoliikenteessä oli erittäin ystäävällistä ja tuntuikin, että kuskin suurin tehtävä olisi saattaa meidät turvallisesti perille. Bussissa ikkunasta katsellessani ensimmäinen mielikuva on "ghettokaupunki". Talot ovat todella rajuja. Kaikki on mataa ja rappeutunutta hämärästä katsottaessa. Karun kaunista. En malta odottaa aamua, että pääsen kokemaan sen kaiken! Osaamme jäädä sattumalta oikealla pysäkillä pois ja suuntaamme suoraan hotelliin. 
hotellin ensivaikutelma on ihana!! Vanhaa, mutta arvokasta. Niin kaunista, että voisin vain katsella. Chek In ja nopeasti huoneeseen ->


Ensimmäinen ajatus "TÄMÄ ON ISOMPI KUIN MUN KÄMPPÄ!" Varaan sängyn ikkunalaudan vierestä, koska rakastan vanhoja syviä ikkunalautoja. hipsin vielä respaan kysymään paperia ja kynää, että voin kirjoittaa nämä tekstit ylös. Kipitettyäni alan näen juuri sen mitä en kestä nähdä. Tukeva mies nojaa vasten respan tiskiä ja puhuu virkailijalle suomea! "Joo hienot kassakaapit teillä"...öö.... Vieressä tietysti vetyperoksidi räjähdyksen kokenut rouvashenkilö. Tunnen myötähäpeää, mutta he ovat he ja minä olen minä ja nevermind! Saan paperin ja kynän ja loikkiessa portaat ylös ohitan puuskuttavan pariskunnan saaden siitä kummallista mielihyvää.
Takaisin huoneeseen päästyä vaatteet pois ja sänkyyn! En malta odottaa seuraavaa aamua, saatika sitten aamiaista!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

lauantai 20. lokakuuta 2012

muutama ajastus uskosta

Usko, tuo elämän syvä olemus. Nyt en kirjoita uskosta Jumalaan, vaan uskosta yleensä. Asiasta jota teemme joka päivä, uskomme.
Uskomme illalla että heräämme aamulla. En ymmärrä ihmisiä, jotka kieltävät uskovansa. Eihän siinä väittämässä ole mitään järkeä. He eivät siis usko olemassaoloonsa? Eikö se oli aikamoinen psykoosi jos ei usko olevansa olento, arvokas olento. Eläimetkin uskovat, niillä ei ole muuta kuin usko siihen että heidän tarpeensa tyydytetään.

Mitenkä sitten usko ihmissuhde rakkauteen? Jos on ottanut monesti turpaan ja tehnyt vääriä valintoja, jaksaako enään uskoa? Minun vastaukseni on yksinkertainen: "Rakkaani, sinulla ei ole muuta kuin todellisuus, usko ja valinta"
Jos sinä et koe pystyväsi antamaan toiselle hänen odottamaansa rakkautta, luulet tuottavan pettymyksen, on sinulla suuri harhaluulo. Ei se ole sinusta kiinni, miten toinen ottaa sinut vastaan.
Jos hän näkee sinut rakatettavana olentona, ei sinun tarvitse ponnistella antaaksesi jotain. Se on toisen kokemus toisesta ihmisestä.

Megaedit
Sinä ateisti:
Sinäkin uskot siihen että et usko
Mitäs siihen sanot? ;)


torstai 18. lokakuuta 2012

Ei näillä seuduilla kasva toivoa, maata peittää kuiva katkeruus.

 Olin jo kerennyt unohtaa, miten rankkaa on yrittää venyä jokaiseen ilmansuuntaan toisten mieltymysten mukaan. Monet sanovat että minä teen mitä huvittaa milloin huvittaa ja että minua ei voi kahlita aikatauluihin. Voi kuinka näin väittävät ovatkaan väärässä. Jos he tietäisivät kuinka paljon kulutan energiaani siihen, että mietin mitä voin tehdä taatakseni kaikille muille hyvän mielen. Tahdon että ihmiset voivat kokea olevansa tärkeitä ja arvokkaita. Tämä tapahtuu niinkin pienillä eleillä, kuin sillä että kysyn "milloin sulle sopii nähdä" enkä niinkään sano kuin asia on että "Olen täällä vain muutaman päivän ja tuolloin ja tuolloin olisi vapaata, sopiiko?" Siinä sitten muokkailen aikatauluja. Haluaisin vain olla, mutta täällä se on niin saatanan vaikeaa. Koskaan ei tule kiitosta tai arvostusta minun osakseni uhrauksista, vaikka sanoisin niistä ääneen. Valittaa kyllä jaksetaan siitä miten "miks sulla on niin kiire?" "Mikset halua olla täällä yötä" Kyse ei ole haluamisesta, ei todellakaan..

Pienen aamuisen angstauksen jälkeen voin kertoa että ihana reissu ollut tähän mennessä! Huippua nähdä kaikkia ihmisiä. Ystäväni Sara teki minulle tosiaankin ensimmäisen tatuointini. Rakastan kuvaa, en vain siksi että se on todella hieno, vaan siksi että sen on tehnyt ihminen joka on vaikuttanut minun todellisuudessani tapahtumien kulkuun.

Kerrankin olisi ollut mahdollisuus saada hyvälaatuista kuvaa, mutta Ouluun saapuessa näytössä lukee "lataa akku" Fuuuu! No, ehkä me olimme siinä kunnossa illanpäälle, että on oikein hyvä että kamera ei ollut mukana :D Aamuyöstä tulee väliin suuri ymmärryksen muuri, kun alan laukomaan syvällisiä teorioitani ja kaikki ihmiset eivät ole valmiita antaa ottaa periaattelle ja heillä on jokin tarve kumota kaikki mitä toinen sanoo. En minä tuputa kenellekään uskoa tai mitään muutakaan. Kerron vain omat ajatukseni ääneen, koska maailmassa on liikaa hiljaisuutta. Matkalla oppii ja niin olen täälläkin oppinut ainakin sen että pyrin arvostamaan rakkaita enemmän, enkä pidä heitä itsestäänselvyytenä. Rakkaan arvostus ei tarvitse tulla julki tekoina. Pelkkä ajatus riittää ;) 

Tänään on perjantai ja kello näyttäisi olevan tasan ysi! Aamukaffea Kaakkurissa pieni valkoinen villakoira kainalossa, kädessä suklaalevy ja kahvikuppi. Täytyisi päästä täältä pois ja mennä kotiin Liminkaan valmistamaan elämäni ensimmäiset itsetehdyt shushit. (en edes osaa kirjoittaa sitä :D)
Illalla perhe kokoontuu nautiskelemaan tuotoksiani ja höpöttelemään <3

tiistai 16. lokakuuta 2012

Fuck you. I can fly!

Tänään on se päivä kun pääsen vihdoinkin aloittamaan lomani!
Aamu on sujunut niin hyvin, että huomaan kyllä tässä olevan korkeimmilla voimilla jotain tekemistä asian kanssa... Ensin herään unesta, jossa olen 13 vuotias ja kirjastossa vakoilen poikaa johon olen ihastunut ja pelkään, että äitini katsoo wilmasta etten ole koulussa. Herätessä mietin todellakin että mitä helvettiä täällä tapahtuu jonka jälkeen juoksen suihkuun. Lyön päähäni "color boost" hoito-aineen, jonka oletan vain tuovan mukavan pienen vivahteen hiuksiini, kuitenkin katsoessani peiliin järkytyn! Pääni on ihan punaoranssi! Pesen "hoito-aineen" nopeasti pois, mutta on jo liian myöhäistä. Kiroan hetken elämää ja miten aina onnistun, mutta itkeminen ei nyt auttaisi. Katson kelloon ja huomaan, että itkemisessäni on mennyt enemmän aikaa kun olin siihen varannut ja myöhästyn töistä ihan juuri ja kohta. Pakkaan tavarat hätäisesti ja juokse ympäri asuntoa jumittuen välillä peilin eteen itkemään, kunnes muitan että on tajuton kiire ja sinkoilen taas ympäriinsä. Juurikun olen ovella muistan "ai niin kotiavaimet on" alan kaivamaan niitä lattialta ja tietenkin matkalaukkuni sisältö leviää siihen sitten kivasti... tungen kaikki paniikissa takaisin ja juoksen alas. Tietenkin bussi vilahtaa nenäni edestä ohitse ja siinä hetken vittua huutaen lähden kävelemään kilometrin päähän, josta menee toinen bussi, josta en saisi missään nimessä myöhästyä. Juoksen vesisateessa, piponi luisuu pois puhtaista hiuksistani, housuni tippuvat, laukkuni aukeaa ja joudun halaamaan sitä, jotta kaikki ei leviäisi taas kuin ankan paska. Ehdin kuin ehdinkin bussiin jossa vastassa on niiiin mukava ääni PIIPIPIIPIIIIPIII ARVO EI RIITÄ!
Huudan kovaan ääneen "VOI VITTU" koko bussin matkustajakunta nostaa päänsä ja katsoo minua. Pyydän kaikilta kovaan ääneen "Anteeksi" ja katson kuskia, joka nauraa ja sanoo että menehän tyttöhyvä istumaan. Menen etummaiseen penkkiin ja avaudun kuskille koko paska-aamusta. Hän lohduttaa minua ja sanoo että sade loppui ja aurinkokin alkaa kohta paistaa, kyllä kaikki hyvin menee. Siinä vasta mukava bussikuski! Tulen niin hyvälle tuulelle, että ei vituta enään yhtään :) Tulen töihin ja saan kuulla että tänne tulee avukseni kaksi 13-vuotiasta TETtiläistä tutustumaan työelämään. Minähän olenkin erittäin hyvä esimerkki, juon tsiljoona kuppia kahvia päivässä ja bloggaan "tauvolla" :D (kummallinen yhteensattuma unen ja todellisuuden kanssa..hmm..) Tietenkin huomaan että unohdin meikkini kotiin ja nyt olen kusessa!
Matkalaukku helvetistä

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Lapsuuden kaipuu


Tapahtui kummallinen juttu. Selasin siskoni koneelta vanhoja kuvia ja tuli sellaisia kuvia joita en muista. Aikoja, joita ei ole minulle koskaan ollutkaan. Miten voi elää osan elämästään täysin pimennossa?

lauantai 13. lokakuuta 2012

Sillon elää viisaasti, kun ottaa hitaasti

Aamulla herätessä ensimmäinen ajatus on "olin viime-elämässä rotta"..seuraava on "Mun oman todellisuuden taju on aika häiriintynyt".. sitten "voi vittu mulla ei ole aamukahviin maitoa".hetken köllöttelyn jälkeen oli asiat laitettava tärkeysjärjestykseen ja tärkeintähän nyt olisi saada sitä kahvia ja pirun nopeaa! Ensimmäisenä heitän kaikki laukut lattialle, jos sattuisin löytämään hilusia jotka olisivat vahingossa tippuneet pohjalle.."50cent, JES" sitten kaikki pullot messiin ja menox! Löydän vielä puolikkaan 1,5l coca-cola pullon ja mietin että saisikohan tästä panttia, kun tuo etiketti on vielä ihan ehyt..."pienen" pohdiskelu jumituksen jälkeen lähden viimein matkaan. Matkalla yllätyn itsekin kuinka nopeasti pääsin ulos neljän seinän sisältä kahvihimoissani, mutta ajatukseni keskeyttää kaksi (yliopisto?)opiskelijaa takanani, jotka keskustelevat kovaan ääneen gradun kirjoittamisesta ja siitä miten numerogia on hölynpölyä...arrgghhh! "Jee kauppa! eikä tarvinnut oveakaan avata itse whuhuu nyt pyyhkii hyvin" käännös vasempaan kohti pullonpalautus automaattia jossa vilkkuu punainen valo 
'Vasen puristin täynnä
ota yhteys henkilökuntaan' 
Noniin.. Tämä on ihan niinkuin jostain suomileffasta jossa päähenkilöllä ei mene kovin hyvin..nauran itselleni ja mielikuvalle hetken ja menen kaupan puolelle "hei tuo pullonpalautus kone sanoo jotain"..
Rupean lueskelemaan ajankuluksi ilmoituksia seinässä.. hmm..'myydään appelsiinipuu' ja kuva huoneen kokoisesta puusta.. no olis kyllä omaperäistä, mutta eii.. 'kadonnut pyörä' jaajaa, munkin pyörä varastettiin, täällähän on liikkunut joku rikosaalto oikein.. kauniit ajatukset keskeyttää viinalta haiseva vanhempi mieshenkilö, joka on näköjään samoilla asioilla. Myyjä tulee laittamaan konetta, vihdoin!
Nyt on tullut aika päästä lemppari vaiheeseeni, eli siihen kun masiinaan tungetaan apinanraivolla tavaraa sisään.Ja siitä lähtee armotonta kyytiä 'pulloo,tölkkii,pulloo,tölkkii,pulloo,tölkkii'. Tunnen selässäni pistävän katseen viinalta haisevalta mieshenkilöltä ihan kuin hän ajattelisi "vitun amatööri koita nyt tunkee sitä settiä sinne vähän tiuhempaan tahtiin." Kylmä hiki puskee otsalla kun alan punnitsemaan kehtaanko työntää tuon puolikkaan pullon tuonne. Ajattelen että no vittuako tässä, tästähän on selvästyi askarreltu koiralle vesikuppi!..Kone ei ota pulloa monen yrityksen jälkeen ja ainoa ajatus on "voi vittu" ja pullo lentää roskiin.
Nyt saan painaa nappia.. whuhuu yli yli kaksi euroa jeij!
Vihdoin kaupassa! Päässä nopea rahojen yhteenlaskeminen...2,65e, noniiin ainakin sitä maitoa ja mitäs muuta. Appelsiini, ai saatana nää on isoja. Kaivan laatikosta pienimmän ja levyimmän niin että kokoajan saan maata lattialla keräämässä tippuneita yksilöitä. Nuo kaksi tyttöä jotka veivät omat ajatukseni matkalla katsovat minua pitkään ja keräävät omia herkkusalaatti aineksiaan, tietenkin.. suosien luomua! Oikeasti hyvä juttu, mutta siinä tilassa, niissä kahvin vierotusoireissa se kuulosti vain vitun ärsyttävältä "me ollaan maailman parhaita ihmisiä keskustelulta". Punnitsen tuon yhden appelsiinin, 0,51e no huhhuh markoissa se tekisi jo toista markkaa, palaan eilisiin keskusteluihin mielessäni siitä kuinka ihmiset eivät huomaa euron tuomaa kusetusta, sitten alan miettimään Timo Soinia..hmm..Jee olen päässyt maitohyllylle. Laktoosittomat maksaa todella paljon, noo mikäs tässä lomalla piereskellessä. Täysmaitoa siiis ja sivusilmällä ja korvilla kuulen tyttöjen taas lähestyvän "hei laktoositonta maitooooo" "joo siis otetaan tätä eilaaaaa" jeee nyt äkkiä vittuun täältääää! Karkkihylly oivoivoi nyt on paha, koska automaatilla alkoi tekemään mieli coca-cola zeroa tölkistä ja nyt olisi valittava, suklaa tai cola.. Päädyn colaan ja päätämpä vielä, että saan juoda sen vasta kun olen siivonnut. Zero on loppu voi perse. Kun olen nyt päättänyt päätyä tähän limsaan niin otetaan sitten korvaavana perus colaa, jossa on sokeria enemmän kun sairaita afrikassa. Noin! Ja kassajono jumittaa jonkun kortti ei pelitä, no lueskelempa tässä näitä otsikoita..
'Vanhus ei saanut hoitoa' luen sen kolme kertaa enkä siltikään sisäistä sitä. Sitten tulee todellinen blackout ja huomaan olevani kassalla ojentamassa pullokuittia ja kolikoita. Myyjän ilme on ymmärtäväinen ja sekin rupeaa vituttamaan ihan älyttömästi. "Joo en tarvi kuittia kiitos". Äkkiä kamat kasaan ja ulos! huhhuh, nyt ollaan jo paremmalla puolella ja kohta tulee sitä kahvia! Miksi en laittanut niitä kahveja tippumaan ennenkun lähdin niin olisi valmiina kun pääsen kotiin, voi paska! No ei siinä kauaa mene Laura älä nyt viitsi ruveta tuostakin vääntämään paskaa.. jep puhun itselleni! Puolessa välissä matkaa kuulen jonkun ajavan autolla todella kovaa takanani. Pian se on jo kohdalla ja tekee äkkijarrutuksen kohdallani ja pysähtyy vähänmatkan päähän. Musta matala auto, jossa on takalasissa pääkallo.. wtf...Kyydistä nousee naishenkilö ja hän katsoo minua kävelen vain säikähtäneenä ohi ja haluan äkkiä kotiin. Kuulen kun auto lähtee liikkeelle ja kohta huomaan sivusilmällä sen ajavan vierelläni hitaasti. Nauran yksin, koska ei keskellä päivää Nekalassa mikään musta auto seuraa ketään hei c'mooon! :D
Käännyn kotiovelle ja kuulen kun auto kaasuttaa täysiä pois, huhhuh, selvisin. Nyt vain rappuset ylös ja kahvia tulille! Keittiössä hymyilyttää niin kauan kunnes huomaan että eeeeeeei kahvi on lopussa!!  Täksi päivää vielä riittää, mutta entäs huominen ja nyt kun on tuota maitoakin..No se on huomisen murhe! Kahvit keittyivät nopeasti ja loppu sujui oikein hyvän kaavan mukaan, tässä nyt toista kuppia naamariin kumoamassa ja feels so good!
Nyt voisin palata noihin aamuisiin ajatuksiin rotta-elämästä ja häiriintyneestä minästä!
Ei täs muuta! :)

Tänään olisi ohjelmassa vielä todellakin se siivous, että saisi sitä colaa joskus tuolta kaapista maistella... :p
Ja illalla kaverin luokse viettämään tyttöporukalla tyttöjen iltamointia hyvän ruuan merkeissä!
ps. ostakaa mulle kameraaaaa!