Olen vielä niin kärsimyksessäni ihmisyydestä, oih

Ihmisenä oleminen on jokapäiväistö tuskaa ja kärsimystä. Pienet oivallukset helpottavat olemassaoloamme ja antavat meille askeleen lähemmäs vapautusta. Tietoa voi tietää. Sen voi lukea ja jopa tiedostaa, syvästikin, muttei tiedosta tule koskaan totta ilman oivallusta, ilman kokemusta siitä kaikesta. Minulla on tatuoitu käteen Soul Experience. Osalle se voi olla vain laimea "indie heitto" tjsp. Minulle se on kaikkea muuta. Kokoajan selvitellessäni identiteetti-kriisiäni ja etsiessä itseäni kaiken takaa löydän tuolle lauseelle enemmän merkityksiä kuin olin osannut kuvitella. En ollut vielä edes oivaltanut sen sisältöä täysin kuin otin sen, mutta alan päästä pikkuhiljaa jyvälle sen kaikesta monimuotoisuudesta

Joku sanoi minulle joskus "ihminen on apina" Lause on jäänyt kummittelemaan mieleni syövereihin ja olen tullut siihen tulokseen että ihminen on kaikkea muuta kuin apina. En ole enään edes varma uskonko nykyiseen teoriaan apina-ihminen evoluutiosta. Kyllä, se on hyvin paljon samankaltainen otus, mutta sillä on luontaisia vihollisia tällä pallolla. Ihminenhän ei kuulu tälle sinivihreälle planeetalle. Meillä ei ole luontaista vihollista, kukaan ei saalista meitä, emme ole ravintoa, emme ole osa ravintoketjua. Nyt joku hyvin koulussa skarppina ollut heittäisi tähän väliin "kun meidät haudataan ruumiistamme irtoaa ravinteita maaperään" minä sanon että paskan vitut, haudattaessa me vain syövytämme maaperää ja näin kokonaisvaltaisesti lahotamme tätä kaunista planeettaa...
Olemme siis tulleet tänne jostain. Apina vain sattuu olemaan samankaltainen olento ja me pidämme sokeasti sitä esi-isänämme ja apina miettii vain "en todellakaan ole mitään sukua tuollaiselle karvattomalle lisko-apinalle, joka....."

Tässä kaikessa koomisinta on se, ettemme edes tiedä mitä olemme. Tietenkin on paljon miettineitä ja tietoisia ihmisiä, jotka eivät kuulu niinkään enään tähän tietämättömyyskastiin. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään hajua mitä he ovat. Ihan hukassa.. Tietenkin jokainen haluaa vastauksia näihin suuriin kysymyksiin, joita ei kehtaa edes ääneen moni ihmetellä, koska ei halua muitten leimaa siitä, että olisi jotenkin tyhmä. Kuitenkin jokaiselle olemassa oleminen on aluksi yhtä suuri mysteeri ja tämän ymmärtänyt negatiivinen eliitti pystyy myrkyttämään meille "tiedon" siitä mitä me olemme ja saa meidät toimimaan oman etunsa mukaisesti. Olemme siis lampaita, koska olemme hukassa tällä planeetalla ja joku tarjoaa apua, tottakai otamme sen vastaan ja hyväksymme sen totuudeksi. Se on helppoa ja kun muut tekevät samoin, voimme tuntea kuuluvamme kollektiiviseen laumaan ja meille on luotu ulkopuolisilta tahoilta merkitys elämäämme. Mitä jos jokainen alkaisikin etsimään vastauksia sisältä, itsestään. Mitä jos jokainen sukeltaisi ohi mielen pohjattomaan ikuisuuteen? Muuttuisiko  meidän kollektiivinen käsitys siitä, mitä me edes olemme. Muuttaisimmeko ulkomuotoamme tiedostaen kaikki yhdessä samoja asioita, mutta jokaiselle nämä asiat olisivat tulleet omasta itsestään.

Tuntuu tyhmältä, että olisimme luotu palvelemaan yhteiskuntaa. Tuntuu oikealta, että meidät olisi luotu palvelemaan rakkautta. Just think about it... I just follow my feelings..

Tiedäthän että sinä olet luoja, minä olen vain oman luontosi viestin tuoja.

Olen ollut hiljaisuudessa maalla kokoamassa kulunutta vuotta käsiini.

Positiivisena yllätyksenä sain huomata että nyt oli kyse suurempien asioiden kokoamisesta.

Mieleeni on palannut vanhoja muistoja. Kuvia menneestä ja niiden asioiden tarkastelua ulkopuolisen silmin. Olen kantanut mukanani tuskaa, tuskaa joka ei minulle kuulu. Tuskaa, jonka olen ottanut lieventääkseni suurinta tuskaa, jota olen eläissäni nähnyt.

Olen meinannut poistua tästä ilmenemismuodostani monesti. Jopa niinkin monesti, että olisi täysin epätodellista olettaa sen kaiken olevan sattumaa. 

Joskus olen varma että olen sittenkin kuollut. Maailmassa jossa olisin valinnut sekunnin murto-osalla toisin, ruumistani ei enään olisi eikä mieltä, jolla ohjailen alusta tässä sekavuuden unholassa.

Kiitos enkeleille ♥

Runo tjsp jonka olen kirjoittanut joskus..

Pelolla menetetylle rakkaudelle:

Voi kuinka sieluasi janosin, haaveisiini vajosin ja kuin maailmankaikkeuden alku, räjähtäen hajosin. Pettymykseni oli niin suuri, oi miksi koskaan edes luulin, että minulla voisi käydä niinkin hyvä tuuri.

Nyt on välillämme kiinanmuuri ja nämä sanat pystyn kirjoittamaan vain juuri ja juuri.

Tuskin koskaan pääsen sitä kertomaan, 

niinpä tyydyn yksin vaikeroimaan,

pimeässä kohti valoa haparoimaan

i'm humble little bastard

If you can feel the sadness and happiness at the same time, you must be in heaven. So i think there is no heaven or hell. You can make that choice. You wanna feel something pure and truthful? Just breathe and relax..and most important, feel the love.

Me olemme niin puhdasta

Oli lämmin kesä-ilta, passionin meininki liian rajua kun ajatus jumittaa kuuden sekunin viiveellä. Lähden koiran kanssa kävelylle kohti sorsapuistoa. Ensin ajattelin mennä kotiin toiseen suuntaan, mutta jalkani kääntyivät kuin itsestään. Kävelen hetken, näen miten bussipysäkillä makaa nainen, vieresä on paljon ilmisiä, kukaan ei auta. Menen naisen lähelle ja kysyn "mikä hätänä" nainen pyytää apua, niin syvältä sydämestään, etten edes koe elämälläni olevan muuta takoitusta kuin auttaa tuta naista. Saan naisen pystyyn ja alan kysellä häneltä muistikuvia ennen kaatumista. Kun muistikuvat ovat hataria alan miettimään ambulanssin soittoa. Sanon asiasta ääneen ja nainen, sekä mies, joka on tullut paikalle sanovat sen olevan tarpeentonta. Huomaan heidän olevan humalassa ja tunnen kuinka kaukana itsestään nainen on. Mies herättää minussa outoja tuntemuksia ja pidän häntä silmällä tarkkaavaisesti hänen selittäessään, että e ovat menossa ihan lähelle 200m päähän. Katson naista syvälle silmiin ja kysyn että onko hän menossa tmän miehen matkaan ja että onko äskeinen tarin hänellekin ennalta selvä. Nainen liikuttuu minun huolehtivaisuudestani ja sanoo miehen tarinan olevan heidän yhteinen suunnitelmansa. Oloni on rauhallinen, enkä ajattelekaan nousevani vielä.
Mies kysyy josko voisi lähteä saattamaan heitä kotiin. Suostun mielelläni, mutta nainen ei tahdo sitä. Mies suuttuu ja lähtee pois, oloni rauhoittuu entisestään. Juttelemme naisen kanssa ilman minkäänlaisia ennakko-oletuksia toisistamme, päädymme keskustelemaan elämäntarkoituksesta. Kerron naiselle, että olen kaavaillut sen olevan rakkaus. Ainut puhdas kokemus jonka olen voinut saavuttaa, ainut minkä tiedän olevan totta on rakkaus ja se on ihmisen syvin olemus. Nainen liikuttuu, niin minäkin. Yhtäkkiä koko maailma pysähtyy. Koen ykseyden naisen kanssa, koemme kumpikin rakkauden ja fiilistellessäni tätä, nainen riemuitsee kyynel silmäkulmassaan "minä tunnen sen, minä tunnen sen! Tämä on niin kaunista!" KAtsahdan naiseen. Hänen ryppyiset kasvot ja likaa nähneet silmät eivät ole enään kokemusten raiskaama ilmentymä, vain iloa, puhtautta ja rakkautta ilmentävä muoto. Energiamme yhdessä hohtaa voimakkaana ja tartun naista kädestä. Tuon ikuisuus kokemuksen jälkeen alamme purkaa tapahtunutta. Halaan ja kosketan häntä. Tunnen kuinka hän ei ole tottunut tuntemattoman kosketteluun ja on siitä hieman varuillaan, mutta äskeisen kokemuksen jälkeen hän antautuu sille ja tunnen kuinka kosketan pientä tyttöä, joka on aina halunnut kokea juui tämän. Nainen kysyy mistä minä tulin ja että olenko edes todellinen. Vastaan, että minusta vain tuntui että minun pitäisi tulla tähän suuntan ja kun näin hänet maassa, maailmassan ei ollut enään mitään muuta. Tulemme ilman sanoja kumpikin siihen tulokseen, että kaikella on tarkoitus.
Hän sanoo minun muistuttaneen häntä jostain kauan kauan sitten unohtamastaan, antoi miu kokea jotain unholaan jäänyttä ja vieläpä juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsi. (maailmankaikkeuden energiat on sillä mallilla että jokanen tarvitsee muistutusta todellisesta luonnostamme).
Nainen kertoo rakkaudesta kauniisti, hän kertoo kuinka antamalla jokainen saa ja jatkan hänen tarinaansa käyttämällä bertauskuvaa, ylitsepursuava graalinmalja ja sitten me olevaiset kylvemme siinä ylitsepursunneessa rakkaudessa pyyteettömästi. Tulee hetkeksi hijaista, jostain tulee päähäni todella voimakas ajatus siitä ,kuinka hieno meidän kohtaamisemme kaiken kaikkiaan oli. Sanon en pelottomasti ääneen ja siinä samassa nainen hyppää ilmaan hämmästyksestä. Hän kertoo juuri ajatelleensa samaa, juuri ennenkuin sanoin sanat ääneen ja vieläpä juurikin samoilla sanoilla. Hämmennyn todella hetkeksi, kelaan asiaa ja totean sen olevan telepatiaa, jonka rakkauden yhdentäneet ihmiset voivat kokea . Nainen katsoo minua niinuin minua ei olisi olemassa. Tulee taas hiljaista ja kysyn häneltä hänen lapsuudestaan. Juttelemme vielä hetken maailmasta ja kaikesta, sitten poistuin paikalta ja ninen kertoi pääsevänsä itse kotiin. Tivotin hänelle rakkautta ja siunausta. Hän kertoi tämän tapahtuman olleen erittäin tärkeä ja minun jäävän hänen sydämeensä lopun ajaksi. Kehotin kiltisti häntä jättämään sen rakkauden ja kokemuksen sydämeen, sillä mnä olentona olisin aivan toissijainen siellä, mutten hiillostanut liikaa vanhaa ihmistä. Lähdin pois ja maailmani muuttui. Tiesin että rakkaus on totuus. ja NYT kun kirjoitan tätä, vaihui musiikiksi

The 11.11 Frequencies of Oneness 

katsoin kelloa

se oli 11:11

 Kiitos ja rakkaus. 

 

Ajatukset sokeita, maailma täynnä värejä, sydän täynnä huokauksia.

Lennän korkealla vapaudessa kosketellen hempeästi rakkautta.

Hohdan valoa ja näen sen kaikkialla, koen rakkautta itseni kautta ja olen hämmentynyt.

Tämä on luontoni, luontosi, meidän universaali luontomme.

Kun ajatus koskettaa valoani, hajoan palasiksi kaikkeuteen ja sukellan pyörremyrskyyn, jota ohjaa rakkaus.

Sensuuri kadonnut, lukko päästä avautunut

Kivaa kivaa kivaa KIVAA kiVaa koo ii vee aa kivaa!

Elämä on kyllä arvaamaton hassujen sattumusten leikkikenttä.

Rakennan hiekkalinnan illuusion varaan, varjelen sitä lapioilla ja vallihaudoilla. Sitten kun kaikki ovat lopettaneet pyrkiä sisään tajuaa sitä kuinka tyhmä sitä on ollut ja pistää koko linnan paskaksi. 

Tällä aluksella kannattaa ottaa riskejä ja elää täysillä. 

Oon ihan sekanen muija, onneksi pääsen espanjaan rauhoittumaan.

ps. otin loparit

pps. olen onnellinen

Meet me in the white light

Ensin näin tähdet ja tunsin äärettömyyden, sitten esiin pilkahti planeetat ja muodot, tunsin ykseyden.

Metro ajoi tunnelista suoraan kohti, pirstaloiduin ja nautin enemmän kuin ennen.

Kuka nyt haluaisi hiljentää tämän kaiken?

huh...