Olen vielä niin kärsimyksessäni ihmisyydestä, oih

Ihmisenä oleminen on jokapäiväistö tuskaa ja kärsimystä. Pienet oivallukset helpottavat olemassaoloamme ja antavat meille askeleen lähemmäs vapautusta. Tietoa voi tietää. Sen voi lukea ja jopa tiedostaa, syvästikin, muttei tiedosta tule koskaan totta ilman oivallusta, ilman kokemusta siitä kaikesta. Minulla on tatuoitu käteen Soul Experience. Osalle se voi olla vain laimea "indie heitto" tjsp. Minulle se on kaikkea muuta. Kokoajan selvitellessäni identiteetti-kriisiäni ja etsiessä itseäni kaiken takaa löydän tuolle lauseelle enemmän merkityksiä kuin olin osannut kuvitella. En ollut vielä edes oivaltanut sen sisältöä täysin kuin otin sen, mutta alan päästä pikkuhiljaa jyvälle sen kaikesta monimuotoisuudesta

Joku sanoi minulle joskus "ihminen on apina" Lause on jäänyt kummittelemaan mieleni syövereihin ja olen tullut siihen tulokseen että ihminen on kaikkea muuta kuin apina. En ole enään edes varma uskonko nykyiseen teoriaan apina-ihminen evoluutiosta. Kyllä, se on hyvin paljon samankaltainen otus, mutta sillä on luontaisia vihollisia tällä pallolla. Ihminenhän ei kuulu tälle sinivihreälle planeetalle. Meillä ei ole luontaista vihollista, kukaan ei saalista meitä, emme ole ravintoa, emme ole osa ravintoketjua. Nyt joku hyvin koulussa skarppina ollut heittäisi tähän väliin "kun meidät haudataan ruumiistamme irtoaa ravinteita maaperään" minä sanon että paskan vitut, haudattaessa me vain syövytämme maaperää ja näin kokonaisvaltaisesti lahotamme tätä kaunista planeettaa...
Olemme siis tulleet tänne jostain. Apina vain sattuu olemaan samankaltainen olento ja me pidämme sokeasti sitä esi-isänämme ja apina miettii vain "en todellakaan ole mitään sukua tuollaiselle karvattomalle lisko-apinalle, joka....."

Tässä kaikessa koomisinta on se, ettemme edes tiedä mitä olemme. Tietenkin on paljon miettineitä ja tietoisia ihmisiä, jotka eivät kuulu niinkään enään tähän tietämättömyyskastiin. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään hajua mitä he ovat. Ihan hukassa.. Tietenkin jokainen haluaa vastauksia näihin suuriin kysymyksiin, joita ei kehtaa edes ääneen moni ihmetellä, koska ei halua muitten leimaa siitä, että olisi jotenkin tyhmä. Kuitenkin jokaiselle olemassa oleminen on aluksi yhtä suuri mysteeri ja tämän ymmärtänyt negatiivinen eliitti pystyy myrkyttämään meille "tiedon" siitä mitä me olemme ja saa meidät toimimaan oman etunsa mukaisesti. Olemme siis lampaita, koska olemme hukassa tällä planeetalla ja joku tarjoaa apua, tottakai otamme sen vastaan ja hyväksymme sen totuudeksi. Se on helppoa ja kun muut tekevät samoin, voimme tuntea kuuluvamme kollektiiviseen laumaan ja meille on luotu ulkopuolisilta tahoilta merkitys elämäämme. Mitä jos jokainen alkaisikin etsimään vastauksia sisältä, itsestään. Mitä jos jokainen sukeltaisi ohi mielen pohjattomaan ikuisuuteen? Muuttuisiko  meidän kollektiivinen käsitys siitä, mitä me edes olemme. Muuttaisimmeko ulkomuotoamme tiedostaen kaikki yhdessä samoja asioita, mutta jokaiselle nämä asiat olisivat tulleet omasta itsestään.

Tuntuu tyhmältä, että olisimme luotu palvelemaan yhteiskuntaa. Tuntuu oikealta, että meidät olisi luotu palvelemaan rakkautta. Just think about it... I just follow my feelings..