Olen samalla pallolla kuin vuosi sitten

Juoksen töistä kohti bussipysäkkia, ympäriltäni kuuluu pauketta. Juoksen ja suljen silmäni, ajattelen olevani keskellä sotaa, mikä vain noista jysäyksistä voi osua minuun. Tunnen kuinka jokainen askel saattaa olla viimeinen, näen mielessäni kuolleita ihmisiä ympärilläni ja ränsistyneotä taloja. Havahdun astuessani vesilätäkköön, avaan silmät ja punainen raketti räjähtää taivaalle. Huhhuh mikä fiilis nousee. Olen aina ollut kyyninen rakettien ampumisen ja turhien lupausten suhteen, mutta nyt minussa herää uusi ajatus. Mitä jos raketin ampuminen on symboli jolla irroitetaan itsensä menneestä, räjähdetään kohti avaruutta ja rippeet ripotellaan tuhkana maailmankaikkeuteen. Fiilikseni nousee yllättäen korkeammalle kuin osasin kuvitella. Kyllä, nyt bailataan.