Mikä siinä on että ihmisten on niin vaikea ottaa vastaan toista ihmistä, joka syystä tai toisesta kokee elämän onnellisena asiana. Täytyy ymmärtää, että silloinkun itsellä tuntuu kaikki menevän juurikin päinvastoin kuin pitäisi, niin mikään ei olisi vittumaisempaa maailmalta kuin lähettää eteen pomppiva sähikäinen.
Kaikki täällä ollaan kuitenkin yksilöitä ja meillä on ihan omanlainen maailmamme. Arvomme ovat erejä, mietimme jokseenkin erilaisia asioita, kiinnostumme erilaisista ihmisistä, omaamme erilaisia mielipiteitä. Miksi siis jonkun toisen persoona tuntuu vituttavan niin paljon osaa kansasta, että se pitää purkaa sellaisena negatiivisena megaöveri oksennuksena vasten kasvoja? En haluaisi kirjoittaa tätä koska sana sääliä, on hirveen ikävä, mutta minä säälin niitä ihmisiä, jotka oikeasti eivät kestä toisen onnea.
Huumoria toisen onnesta ja elämänasenteesta saa aina repiä, koska nauru pitää meitä kasassa ja jos jollekin tuottaa mielihyvää saada nauraa jollekin toiselle niin antaa balaa! :)
Minä ainakin nautin, jos saan antaa bussissa höpötyksilläni jollekin hyvän mielen!
Päivän vinkki:
Jos ei enään löydä hassuja kuvia interwebistä niin koittakaa rakastaa, soittakaa vaikka vanhemmille ja kyselkää kuulumisia, vaihtakaa ajatuksia, kertokaa joku salaisuus, lähentykää rakkaiden kanssa! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti