Viikonloppuna suuntaamme ystäväni Monikan kanssa Vaasaan. Matkan tarkoitus on tietenkin sivistää meitä Vaasasta suomen matkailun kannalta... No ei ole! Minä olen asunut 7 söpöä vuotta elämästäni tuossa kaupungissa ja siellä majailee mm. Isäni ja kaksi veljeä, jotka ovat hieman vieraita minulle, mutta turustuminenhan on parempi hoitaa myöhään kuin ei milloinkaan =) Myös rakkaat isovanhempani isäni puolelta asuvat siellä. Muutettuamme sieltä pois, en ole ollut heidän kanssaan niin paljon tekemisissä ja se harmittaa minua. Nyt kuitenkin voin itse korjata asian ja tutustua heihin uudelleen. Odotan vklp niin paljon etten pysy pöksyissäni.
Katselin Google Street Viewistä niitä maisemia, joissa lapsena olen pyörinyt. Kaikki tämä on herättänyt minussa paljon ajatuksia. Voisin katkeroitua, koska nyt näen mikä olisi tullut mennä toisin, jotta elämäni olisi ollut aina sellaista kuin sen olen päässäni ajatellut. Enemmän vituttaa se, etten ole itse voinut lapsena vaikuttaa aikuisten päätösiin siitä, missä asutaan ja kenen luona käydään kylässä ja kuinka usein. En tätä kuitenkaan aio jäädä märehtimään ja katkeroitua, sillä mitään ei voi muuttaa. Täytyy olla kiitollinen siitä mitä mahdollisuuksia valinnat ovat antaneet minulle.. hyvää siinä missä huonoakin.
Nyt on ehkä vähän liian sekavat ajatukset tälläisiin pohdintoihin muualla kuin omassa päässä ja rakkauttakin ilmassa! <3
Rakkauden täyteistä ystävänpäivää kaikille ja muistakaa olla kiitollisia niistä elämänne värityskirjan taiteilijoista, joita teille on suotu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti