Minulla on coca-cola addiktio

Mä olen niiiiin rakastunut. Elämään, kaikkeen siihen mitä se pitää sisällään. Ei ole väärin hykerrellä lattialla kikattaen kuin pieni lapsi onnellisuuden rajoja rikkoen. Sykkeeni oli jotain uskomatonta, enkä ollut varma selviänkö siitä. Ja ei, en ollut ottanut mitään "huumeita" päästäkseni tähän onnellisuuden multihuipentumaan. Olen vain nauttinut n. kuukauden ajan superfood smoothieita aina aamuisin ja ravintoni on koostunut pääasiassa raakaruasta. Olen siis pumpattu niin täyteen elämää että räjähdän! 

Päädyin kokeilemaan raakaravintoa ja superfoodeja luettuani Felix Zengerin haastattelun FIT-lehdestä. Todellakin heräsin siihen, että miksi laittaisin jotain kuollutta suuhuni, jos itse olisin täynnä elämää, enkö tietenki haluaisi lisää elämää! Mummoni on jo vuosia sitten tyrkyttänyt minulle superfoodeja, mutta silloin vain ajattelin mummoni taas langennen johonkin mainoskikkaan. Ei, minun mummoni on maailman paras mummo!

Nykyään internetissä on kivaa kiistellä kaikesta ja olla aina erimieltä kuin kaikki muut. Myös mielipiteet superfoodeista jakautuvat hyvin jyrkästi. Itse en aikaisemmin edes voinut muodostaa mielipidettä ilman kokemusta. Nyt kun olen hommaa testannut niin voin kertoa kantani ja sehän on: SYÖKÄÄ NIITÄ SUPEREJA VIELÄ KUIN NE ON LAILLISIA! Tuntuu, että jokin ylempi taho tahtoo ihmsten olevan kyynisiä, työnarkomaanisia, elämäänsä kyllästyneitä paskoja ja kieltää meiltä tien onneen, tien totuuteen.

Sitten ihmiset jotka ovat langenneet tähän kyynisyyden oravanpyörään (ompa klisee sana) ovat niin perkeleen kateellisia ihmisille, jotka ovat löytäneen vastauksen, että rupeavat syrjimään ja haukkumaan näitä onnellisia yksilöitä. Mikä ihmisrotua risoo? Sana 'ituhippi' ei kuulosta kovinkaan mukavalta, varsinkin kun se ilmaistaan hynin negatiiviseen sävyyn. Se on todella lokeroiva ilmaisu, mutta kertoo enemmän sanojasta kuin kohteesta. Jos jonkun täytyy alkaa laittamaan ihmisiä niihin lokeroihin ja vieläpä lokeroida itsensä johonkin ylempään luukkuun, niin voin kertoa että hän ei henkisesti ole kovinkaan vahvoilla. Minä olen ihan tavallinen ihminen, samanlainen kuin muutkin. Elimistöni ehkä toimii vähän paremmin kuin suurimmalla osalla, koska en tunge sinne myrkkyjä ja kemikaaleja vähän väliä. Se ei silti aseta minua sen ylemmäs eikä alemmas missään "järjestyksessä". Status-vuodatus taitaa olla jo ihan oma tekstinsä ja sitähän riittää. Nyt täytyy kuitenkin mennä pesemään sunnuntai oliiviöljyt pois päästä ja suunnata sänkyä kohti!

Oikein ihanaa lepopäivää <3 Edessä on kokoajan valintoja, niiden huomaaminen ja arvostaminen on tärkeää. Tehdä tietoinen valinta jokainen hetki. Se on se tarkoitus, elämä on valinta. Muistakaa rakastaa! Peace&Love

Palvelussamme on ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa

Ihmisten arvostus tekijänoikeuksia kohtaan on selvästikin laskussa. Onko uusi sukupolvi vain niin pirun tyhmä vai mistä tämä johtuu? Kuvaajan tulisi aina saada kiitosta, sillä ilman häntä ei olisi kuvaa.(so simple?) Nykyään näkee internetissä kuvia, joitten alkuperästä tai "taiteilijasta" ei ole tietoakaan. 

Voin kertoa että kyllä se laittaa kuvaajaa vituttamaan.

Toinen puoli asiasta on tietenkin se, että kauniit kuvat on tarkoitettu nähtäväksi. 

But a little bit respect.

Kaikkea kohtuudella paitsi rakkautta

 

Pupilli on musta, ihminen voi käyttää mielikuvitusta

Ihmiset ympärilläsi piirtävät elämäsi, 

mutta voit itse päättää millä väreillä he värittävät sen.

sekoilua itsestä ja itsenäisyydestä

Tänään vietämme suomessa itsenäisyyspäivää, joka tarkoittaa sitä että Suomi on itsenäinen valtio.

Suomalaisten arvostus yleensä ei vain tunnu olevan itseään kohtaan kovinkaan suurta.

Vähättelemme arvojamme, tekemisiämme ja tapojamme jatkuvasti, emme osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan tuntematta "awkward moment" hetkeä. Meille opetetaan pienestä pitäen olemaan vaatimattomia ja laittamaan aina toiset itsemme edelle. Miksi ihmeessä? Olemme täällä kokemassa asioita itsemme takia. Sen sijaan vähättelemme elämäämme ja kerromme aina miten "siellä jossain olisi paremmin". Olemme täällä, asumme täällä, joten eikö se ole aivan sama alkaa arvostamaan sitä tosi-asiaa, että olemme herranen aika itsenäinen valtio, joka voi tehdä tästä vaikka paratiisin jos siltä tuntuu! Suomen hallitus ei ota kantaa mihinkään ollaan sitä ja tätä mieltä, tehdään niin kuin vieressä olevat maat, niin ei ainakaan erotuta joukosta.

Olen kuullut jo liikaa marmatusta itseltäni ja muilta siitä miten täällä on niin kylmää ja ankeaa ja kylmää ja märkää ja ankeaa ja jajajaja kuinka jossain muualla on kaikki niin paljon paremmin kuin täällä ja siellä ihmiset on niin kivoja ja täällä kaikki on ihan paskoja. Tuossa valittamisessa ei ole mitään järkeä, sillä samalla kuin sen itse sanoo ääneen, tekee siitä totta ja toteuttaa juuri sanomaansa täysin. Tuleeko siitä siis sanonta

 'Ei siihen valittaminen auta, valittamalla teet asiasta vain totta'

Tämä on niin mahtava aihe niin monesta eri näkökulmasta katsottuna, että voisin jatkaa tätä vaikka kuinka paljon. Nyt täytyy vain siirtyä nauttimaan lasilliselle itsenäisyydestä! :)

Jos jaksoitte lukea tähän asti ja omistatte jonkun blogin tai muun mukavan paikan mihin kirjoittelette ajatuksianne, haastan teidät kirjoittamaan itsenäisyydestä ja kaikista ajatuksista mitä se herättää.

Toppahaararit päälle ja nauttikaa ihmisyydestä

Toisen onni

Mikä siinä on että ihmisten on niin vaikea ottaa vastaan toista ihmistä, joka syystä tai toisesta kokee elämän onnellisena asiana. Täytyy ymmärtää, että silloinkun itsellä tuntuu kaikki menevän juurikin päinvastoin kuin pitäisi, niin mikään ei olisi vittumaisempaa maailmalta kuin lähettää eteen pomppiva sähikäinen.

Kaikki täällä ollaan kuitenkin yksilöitä ja meillä on ihan omanlainen maailmamme. Arvomme ovat erejä, mietimme jokseenkin erilaisia asioita, kiinnostumme erilaisista ihmisistä, omaamme erilaisia mielipiteitä. Miksi siis jonkun toisen persoona tuntuu vituttavan niin paljon osaa kansasta, että se pitää purkaa sellaisena negatiivisena megaöveri oksennuksena vasten kasvoja? En haluaisi kirjoittaa tätä koska sana sääliä, on hirveen ikävä, mutta minä säälin niitä ihmisiä, jotka oikeasti eivät kestä toisen onnea.
Huumoria toisen onnesta ja elämänasenteesta saa aina repiä, koska nauru pitää meitä kasassa ja jos jollekin tuottaa mielihyvää saada nauraa jollekin toiselle niin antaa balaa! :)
Minä ainakin nautin, jos saan antaa bussissa höpötyksilläni jollekin hyvän mielen!

Päivän vinkki:
Jos ei enään löydä hassuja kuvia interwebistä niin koittakaa rakastaa, soittakaa vaikka vanhemmille ja kyselkää kuulumisia, vaihtakaa ajatuksia, kertokaa joku salaisuus, lähentykää rakkaiden kanssa! <3

Elämän eliksiiriä on mm. elämä