perjantai 31. elokuuta 2012

Voin olla mitä vain, mutta en kuitenkaan yhtään mitään

Miten näen itseni? Näkeekö muut minut erilailla? Kuinka sinä koet minut?

Älä koskaan unohda miten tahtoisit rakkaasi sinua kuvailevan. Koska juuri se ihminen haluaisit olla. Sinulla voi olla illuusio että olet juuri se, mutta kaikki tuska estää sen. Olet ulospäin vain tyhjä kuori.

En voi ajatella pidemmälle koska tuli ikävä

Tylsää avautumista (ei kannata lukea)

Opettajamme on sairaana, joten koulussa on järjestetty hänelle sijainen.
Koen ettei minun tarvitse mennä tällöin kouluun. Tahdon kyllä opiskella ja intoa riittää, enhän muuten vaihtaisi leveää työelämää siihen, että kituutan 70e/kk.
Vaan kun asia on juurikin se, että mikäli tänään raahaudun kouluun, en saa sieltä muuta hyödyllistä kuin ilmaisen ruan.
Joku opettaja laittaa meidät kirjoittamaan muistiinpanoja, mutta ei! Niin ei opita! Meidän opettajat ovat hyviä ja arvostan heidän tapaansa opettaa esimerkkien ja keskustelujen pohjalta.
Tämänkin päivän voisin käyttää siihen, että menisin töihin ja saisin vähän rahaa, että voisin opiskella juuri sitä mitä haluan tehdä elämälläni.

Sekavaa tekstiä näin aamusta, otampa kupin kahvia :)

torstai 30. elokuuta 2012

Muutama lause hänestä

Rakkaus, se ei ole vain määrittelevä sana jollekin tunteelle. Rakkaus on ainut asia jolla on oikeasti merkitystä.
On etuoikeus rakastaa. Rakastaminen on myös vaikeaa. Rakkaus on niin suuri määrite ja se ilmenee niin monella eri tavalla, että se tuottaa ongelmia, ongelmia oman itsensä kanssa.

Tunnen kuinka sydämeni hakkaa niin lujaa. Tunnen vierellä olevan ihmisen sydämenlyönnit kanssa omieni. Tunnen kaiken hänen sydämestään. Tunnen kuinka hän tuntee ja se välittyy minulle. Ihmettelen kaikkea sitä, miten se on mahdollista. Kaikkea ei voi selittää.

Tahdon tietää kaiken hänestä. Tahdon sitä niin paljon että minun tekisi mieli itkeä, en vain pysty.
Tahdon tietää ajatukset, oivallukset. Tahdon oppia ja opettaa.

Ikävöin hänen sieluaan vierelleni. Tänään Pelasin jalkapalloa, jonka jälkeen olin väsynyt. Olisin vain halunnut hänen olevan siinä, hymyilevän, kertovan katseella kaiken mitä haluan kuulla

Pelkään kadottavan siteen välillämme, pelkään että kaikesta tulee normaalia ja unohdan miltä tämä tuntuu. Pelkään että säikäytän Rakkaudella hänet pois luoltani, pelkään että hän ei ymmärrä. Pelko ei auta, minulla ei ole mitään hävittävää.


tiistai 28. elokuuta 2012

Onko olemassa täysijärkistä?

Tiedänkö kuka olen? Tiedätkö sinä kuka olet? Sieluni on nyt rauhassa, yhtenä palasena, mutta täynnä säröjä.

En osaa kirjoittaa hienosti käyttäen ovelia termejä tai lainauksia kirjoista jotka jokaisen olisi pitänyt lukea ollakeen "cool" nyky-yhteiskunnassa, jossa kaikki haluavat olla niin saatanan erikoisia, että ovat aivan samanlaisia. Tietävätkö he millaista on olla oikeasti kummallinen. Moni haluaa niin kovasti olla erikoinen ja pukeutuu hassusti saadakseen tarvitsemaansa huomiota. Tietävätkö he miten paljon tuskaa se voi aiheuttaa, kun ihmiset eivät vain ymmärrä. Moni voisi tässä vaiheessa sanoa, että en ilmaise itseäni tarpeeksi tullakseni ymmärretyksi, mutta he haluavat vain löytää jonkun "järkevän" selityksen kaikkeen.

Kysymys onkin, kuinka kerrot lyhyesti ja ytimekkäästi, olevasi kyllä paikalla, mutta et läsnä.