maanantai 31. joulukuuta 2012

Olen samalla pallolla kuin vuosi sitten

Juoksen töistä kohti bussipysäkkia, ympäriltäni kuuluu pauketta. Juoksen ja suljen silmäni, ajattelen olevani keskellä sotaa, mikä vain noista jysäyksistä voi osua minuun. Tunnen kuinka jokainen askel saattaa olla viimeinen, näen mielessäni kuolleita ihmisiä ympärilläni ja ränsistyneotä taloja. Havahdun astuessani vesilätäkköön, avaan silmät ja punainen raketti räjähtää taivaalle. Huhhuh mikä fiilis nousee. Olen aina ollut kyyninen rakettien ampumisen ja turhien lupausten suhteen, mutta nyt minussa herää uusi ajatus. Mitä jos raketin ampuminen on symboli jolla irroitetaan itsensä menneestä, räjähdetään kohti avaruutta ja rippeet ripotellaan tuhkana maailmankaikkeuteen. Fiilikseni nousee yllättäen korkeammalle kuin osasin kuvitella. Kyllä, nyt bailataan.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kun suljen silmät

Jos nukkuminen onkin harjoittelua tuonpuoleiseen siirtymiseen. Entä jos uni on todellisuus ja valve onkin unta. Vaikeita asioita joissain määrin, mutta sanoisinko että lopputulos on kuitenkin se että onhan tää elämä aika jepa juttu kokonaisuudessaan.:)

tiistai 25. joulukuuta 2012

Mutta jos haluat, voin talven jälkeen tulla sua vastaan.

Mitä tarkoittaa kun sanotaan, minulta on viety kaikki? Suurin osa ihmisistä käsittää sen niin, että olisivat menettäneet jotain todella suurta ja paljon. Se ei kuitenkaan mene niin..
Kaikki voi olla hyvinkin pientä, ehkä jopa näkymätöntä. Onko sitten fiksua antaa jollekin mahdollisuus viedä sinulta kaikki? Mikä on hyötysuhde kun oletetaan, että tämä joku tulee kuitenkin viemään sinulta kaiken. Hän myös antaa paljon, mutta lopulta ollaan taas lähtöpisteessä. Moni kutsuu tätä ihmissuhde oravanpyöräksi ja vieläpä negatiiviseen sävyyn. Ei se ei ole sitä. Kuinka laimealta se kuulostaakaan, mutta jokaisen menetyksen jälkeen nouset vahvempana luomaan kaikkea uudelleen.
Suurin ongelma tuleekin tässä: Ketä kohtaan saat tuntea ja mitä?
Joskus uskoin, että tunteettomuus veisi minut pitkälle. Juoksin sokeana kätkien pahan ja hyvän olon, kohti jotain. Sitten jokin heräsi minussa ja ymmärsin, että tunteeni olivat osa minua. Minulla on lupa olla dramaattinen, surullinen, iloinen, vihainen, loukkaantunut... Yhtäkkiä kaikki tunteeni pursusivat minusta ja olin niiden vallassa kuin kala akvaariossa. Sinkoilin edes takaisin, uin ylös saadakaseni ruokaa, tönin muita kaloja, mutta kuitenkin.. kun näin jotain potentiaalista, piilouduin vain puunrunkoon.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Kuutamo valaisee sen reitin.

Jouluhan on juhla, jolloin juhlimme rakkauden sanan saattajan syntymää. Minun mielestäni jokainen päivä on joulu, sillä jokainen päivä on syntynyt ihminen, olento jolla ei ole muuta kuin rakkaus.




lauantai 22. joulukuuta 2012

Onneksi on toppahousut

Paluu kotikonnuille. Hyytävä kylmyys valtaa keuhkot ja hengitys tuntuu kulkevan enään minimaalisesta aukosta sisään ja ulos. Kulmakarvat jäätyvät ja naama on kuin botox kuningattarella, jähmettynyt peura ajovaloissa. Ympärillä on ihmisiä jotka ovat olleet mukana kasvussani kokoajan. Tunnen oloni uhatuksi, mutta kuitenkin hetken päästä rauhoitun.Olen taas lapsi.. Menee hetki sulautua tähän rooliin. Ensin se vituttaa, mutta sitten otan sen helpotuksena. Kukaan ei vaadi minulta mitään, kaikki vain haluavat antaa minulle. Nämä ihmiset vilpittömästi rakastavat minua ilman minkäänlaisia odotuksia. Nämä ihmiset eivät tiedä kaikkea, mutta tietävät silti kaiken. Täältä minä olen tullut, tänne minä en jää, tänne kuuluu kuitenkin sydämeni. Lämpimät nuoruuden muistot. Kesäyöt ja super pakkaset. Ensimmäiset kännit, suudelmat ja salaisuudet. 

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Ja se kaikki tapahtui..

Ajatukset ovat niin voimakkaita, että vuorien siirtely kalpenee niiden rinnalla.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Minulla on coca-cola addiktio

Mä olen niiiiin rakastunut. Elämään, kaikkeen siihen mitä se pitää sisällään. Ei ole väärin hykerrellä lattialla kikattaen kuin pieni lapsi onnellisuuden rajoja rikkoen. Sykkeeni oli jotain uskomatonta, enkä ollut varma selviänkö siitä. Ja ei, en ollut ottanut mitään "huumeita" päästäkseni tähän onnellisuuden multihuipentumaan. Olen vain nauttinut n. kuukauden ajan superfood smoothieita aina aamuisin ja ravintoni on koostunut pääasiassa raakaruasta. Olen siis pumpattu niin täyteen elämää että räjähdän! 

Päädyin kokeilemaan raakaravintoa ja superfoodeja luettuani Felix Zengerin haastattelun FIT-lehdestä. Todellakin heräsin siihen, että miksi laittaisin jotain kuollutta suuhuni, jos itse olisin täynnä elämää, enkö tietenki haluaisi lisää elämää! Mummoni on jo vuosia sitten tyrkyttänyt minulle superfoodeja, mutta silloin vain ajattelin mummoni taas langennen johonkin mainoskikkaan. Ei, minun mummoni on maailman paras mummo!
Nykyään internetissä on kivaa kiistellä kaikesta ja olla aina erimieltä kuin kaikki muut. Myös mielipiteet superfoodeista jakautuvat hyvin jyrkästi. Itse en aikaisemmin edes voinut muodostaa mielipidettä ilman kokemusta. Nyt kun olen hommaa testannut niin voin kertoa kantani ja sehän on: SYÖKÄÄ NIITÄ SUPEREJA VIELÄ KUIN NE ON LAILLISIA! Tuntuu, että jokin ylempi taho tahtoo ihmsten olevan kyynisiä, työnarkomaanisia, elämäänsä kyllästyneitä paskoja ja kieltää meiltä tien onneen, tien totuuteen.
Sitten ihmiset jotka ovat langenneet tähän kyynisyyden oravanpyörään (ompa klisee sana) ovat niin perkeleen kateellisia ihmisille, jotka ovat löytäneen vastauksen, että rupeavat syrjimään ja haukkumaan näitä onnellisia yksilöitä. Mikä ihmisrotua risoo? Sana 'ituhippi' ei kuulosta kovinkaan mukavalta, varsinkin kun se ilmaistaan hynin negatiiviseen sävyyn. Se on todella lokeroiva ilmaisu, mutta kertoo enemmän sanojasta kuin kohteesta. Jos jonkun täytyy alkaa laittamaan ihmisiä niihin lokeroihin ja vieläpä lokeroida itsensä johonkin ylempään luukkuun, niin voin kertoa että hän ei henkisesti ole kovinkaan vahvoilla. Minä olen ihan tavallinen ihminen, samanlainen kuin muutkin. Elimistöni ehkä toimii vähän paremmin kuin suurimmalla osalla, koska en tunge sinne myrkkyjä ja kemikaaleja vähän väliä. Se ei silti aseta minua sen ylemmäs eikä alemmas missään "järjestyksessä". Status-vuodatus taitaa olla jo ihan oma tekstinsä ja sitähän riittää. Nyt täytyy kuitenkin mennä pesemään sunnuntai oliiviöljyt pois päästä ja suunnata sänkyä kohti!
Oikein ihanaa lepopäivää <3 Edessä on kokoajan valintoja, niiden huomaaminen ja arvostaminen on tärkeää. Tehdä tietoinen valinta jokainen hetki. Se on se tarkoitus, elämä on valinta. Muistakaa rakastaa! Peace&Love

torstai 13. joulukuuta 2012

Palvelussamme on ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa

Ihmisten arvostus tekijänoikeuksia kohtaan on selvästikin laskussa. Onko uusi sukupolvi vain niin pirun tyhmä vai mistä tämä johtuu? Kuvaajan tulisi aina saada kiitosta, sillä ilman häntä ei olisi kuvaa.(so simple?) Nykyään näkee internetissä kuvia, joitten alkuperästä tai "taiteilijasta" ei ole tietoakaan. 

Voin kertoa että kyllä se laittaa kuvaajaa vituttamaan.
Toinen puoli asiasta on tietenkin se, että kauniit kuvat on tarkoitettu nähtäväksi. 
But a little bit respect.

Kaikkea kohtuudella paitsi rakkautta

 

Pupilli on musta, ihminen voi käyttää mielikuvitusta


Ihmiset ympärilläsi piirtävät elämäsi, 
mutta voit itse päättää millä väreillä he värittävät sen.


torstai 6. joulukuuta 2012

sekoilua itsestä ja itsenäisyydestä

Tänään vietämme suomessa itsenäisyyspäivää, joka tarkoittaa sitä että Suomi on itsenäinen valtio.
Suomalaisten arvostus yleensä ei vain tunnu olevan itseään kohtaan kovinkaan suurta.
Vähättelemme arvojamme, tekemisiämme ja tapojamme jatkuvasti, emme osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan tuntematta "awkward moment" hetkeä. Meille opetetaan pienestä pitäen olemaan vaatimattomia ja laittamaan aina toiset itsemme edelle. Miksi ihmeessä? Olemme täällä kokemassa asioita itsemme takia. Sen sijaan vähättelemme elämäämme ja kerromme aina miten "siellä jossain olisi paremmin". Olemme täällä, asumme täällä, joten eikö se ole aivan sama alkaa arvostamaan sitä tosi-asiaa, että olemme herranen aika itsenäinen valtio, joka voi tehdä tästä vaikka paratiisin jos siltä tuntuu! Suomen hallitus ei ota kantaa mihinkään ollaan sitä ja tätä mieltä, tehdään niin kuin vieressä olevat maat, niin ei ainakaan erotuta joukosta.
Olen kuullut jo liikaa marmatusta itseltäni ja muilta siitä miten täällä on niin kylmää ja ankeaa ja kylmää ja märkää ja ankeaa ja jajajaja kuinka jossain muualla on kaikki niin paljon paremmin kuin täällä ja siellä ihmiset on niin kivoja ja täällä kaikki on ihan paskoja. Tuossa valittamisessa ei ole mitään järkeä, sillä samalla kuin sen itse sanoo ääneen, tekee siitä totta ja toteuttaa juuri sanomaansa täysin. Tuleeko siitä siis sanonta
 'Ei siihen valittaminen auta, valittamalla teet asiasta vain totta'

Tämä on niin mahtava aihe niin monesta eri näkökulmasta katsottuna, että voisin jatkaa tätä vaikka kuinka paljon. Nyt täytyy vain siirtyä nauttimaan lasilliselle itsenäisyydestä! :)

Jos jaksoitte lukea tähän asti ja omistatte jonkun blogin tai muun mukavan paikan mihin kirjoittelette ajatuksianne, haastan teidät kirjoittamaan itsenäisyydestä ja kaikista ajatuksista mitä se herättää.

Toppahaararit päälle ja nauttikaa ihmisyydestä


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Toisen onni

Mikä siinä on että ihmisten on niin vaikea ottaa vastaan toista ihmistä, joka syystä tai toisesta kokee elämän onnellisena asiana. Täytyy ymmärtää, että silloinkun itsellä tuntuu kaikki menevän juurikin päinvastoin kuin pitäisi, niin mikään ei olisi vittumaisempaa maailmalta kuin lähettää eteen pomppiva sähikäinen.

Kaikki täällä ollaan kuitenkin yksilöitä ja meillä on ihan omanlainen maailmamme. Arvomme ovat erejä, mietimme jokseenkin erilaisia asioita, kiinnostumme erilaisista ihmisistä, omaamme erilaisia mielipiteitä. Miksi siis jonkun toisen persoona tuntuu vituttavan niin paljon osaa kansasta, että se pitää purkaa sellaisena negatiivisena megaöveri oksennuksena vasten kasvoja? En haluaisi kirjoittaa tätä koska sana sääliä, on hirveen ikävä, mutta minä säälin niitä ihmisiä, jotka oikeasti eivät kestä toisen onnea.
Huumoria toisen onnesta ja elämänasenteesta saa aina repiä, koska nauru pitää meitä kasassa ja jos jollekin tuottaa mielihyvää saada nauraa jollekin toiselle niin antaa balaa! :)
Minä ainakin nautin, jos saan antaa bussissa höpötyksilläni jollekin hyvän mielen!

Päivän vinkki:
Jos ei enään löydä hassuja kuvia interwebistä niin koittakaa rakastaa, soittakaa vaikka vanhemmille ja kyselkää kuulumisia, vaihtakaa ajatuksia, kertokaa joku salaisuus, lähentykää rakkaiden kanssa! <3