lauantai 22. joulukuuta 2012

Onneksi on toppahousut

Paluu kotikonnuille. Hyytävä kylmyys valtaa keuhkot ja hengitys tuntuu kulkevan enään minimaalisesta aukosta sisään ja ulos. Kulmakarvat jäätyvät ja naama on kuin botox kuningattarella, jähmettynyt peura ajovaloissa. Ympärillä on ihmisiä jotka ovat olleet mukana kasvussani kokoajan. Tunnen oloni uhatuksi, mutta kuitenkin hetken päästä rauhoitun.Olen taas lapsi.. Menee hetki sulautua tähän rooliin. Ensin se vituttaa, mutta sitten otan sen helpotuksena. Kukaan ei vaadi minulta mitään, kaikki vain haluavat antaa minulle. Nämä ihmiset vilpittömästi rakastavat minua ilman minkäänlaisia odotuksia. Nämä ihmiset eivät tiedä kaikkea, mutta tietävät silti kaiken. Täältä minä olen tullut, tänne minä en jää, tänne kuuluu kuitenkin sydämeni. Lämpimät nuoruuden muistot. Kesäyöt ja super pakkaset. Ensimmäiset kännit, suudelmat ja salaisuudet. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti