Kaksi viikkoa lomaa takana, Siinä ajassa kerkeää hukata itsensä, etsiä sitä, vaipua epätoivoon, katsoa asioita uudesta suunnasta, myöntää monta asiaa itselleen, kutsua itseä ja lopulta..löytää se.
Minä olen tehnyt väärin.
Minä olen pettänyt hänet.
En ymmärrä kuinka niin silmitöntä pahuutta voi antaa anteeksi?
Kuitenkin, hän on antanut sen anteeksi.
Sanat ovat vain sanoja, mutta:
"Anteeksi"
ps. Kaunas, ikävöin kauneuttasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti