Minulla ei ole yhtään ajatusta. Olen taas tilanteessa, jossa en tunne mitään, vaikka edellytykset olisivat suuriinkin tuntemuksiin. Ohitan ne kaikki ja menen vain väsyneenä eteenpäin.
Kirjoitin tästä keväällä. Kirjoitin syksystä, kirjoitin kaiken tämän, tiesin tämän tapahtuvan. Nautin silti kaikesta, nautin keväästä, nautin kesästä.
Se on kuin kevät.
Tunnen lämmön saapuvan, aistin ilmassa uusia tuoksuja.
Luonto näyttäytyy hiljalleen ja lämpö sulattaa jään.
Hetkessä kaikki räjähtää käsiin ja tuntuu paremmalta kuin koskaan.
Tiedän, että se ei kestä ikuisuuksia, mutten anna sen pilata tunnelmaa.
Kaikki on siinä ja tuntuu ihanalta.
Pian kuitenkin totun siihen, unohdan kaiken sen kevään tuoman alkuhuuman.
Tulee syksy ja muistelen sitä kaihoten, tietäen,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti