Mies kysyy josko voisi lähteä saattamaan heitä kotiin. Suostun mielelläni, mutta nainen ei tahdo sitä. Mies suuttuu ja lähtee pois, oloni rauhoittuu entisestään. Juttelemme naisen kanssa ilman minkäänlaisia ennakko-oletuksia toisistamme, päädymme keskustelemaan elämäntarkoituksesta. Kerron naiselle, että olen kaavaillut sen olevan rakkaus. Ainut puhdas kokemus jonka olen voinut saavuttaa, ainut minkä tiedän olevan totta on rakkaus ja se on ihmisen syvin olemus. Nainen liikuttuu, niin minäkin. Yhtäkkiä koko maailma pysähtyy. Koen ykseyden naisen kanssa, koemme kumpikin rakkauden ja fiilistellessäni tätä, nainen riemuitsee kyynel silmäkulmassaan "minä tunnen sen, minä tunnen sen! Tämä on niin kaunista!" KAtsahdan naiseen. Hänen ryppyiset kasvot ja likaa nähneet silmät eivät ole enään kokemusten raiskaama ilmentymä, vain iloa, puhtautta ja rakkautta ilmentävä muoto. Energiamme yhdessä hohtaa voimakkaana ja tartun naista kädestä. Tuon ikuisuus kokemuksen jälkeen alamme purkaa tapahtunutta. Halaan ja kosketan häntä. Tunnen kuinka hän ei ole tottunut tuntemattoman kosketteluun ja on siitä hieman varuillaan, mutta äskeisen kokemuksen jälkeen hän antautuu sille ja tunnen kuinka kosketan pientä tyttöä, joka on aina halunnut kokea juui tämän. Nainen kysyy mistä minä tulin ja että olenko edes todellinen. Vastaan, että minusta vain tuntui että minun pitäisi tulla tähän suuntan ja kun näin hänet maassa, maailmassan ei ollut enään mitään muuta. Tulemme ilman sanoja kumpikin siihen tulokseen, että kaikella on tarkoitus.
Hän sanoo minun muistuttaneen häntä jostain kauan kauan sitten unohtamastaan, antoi miu kokea jotain unholaan jäänyttä ja vieläpä juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsi. (maailmankaikkeuden energiat on sillä mallilla että jokanen tarvitsee muistutusta todellisesta luonnostamme).
Nainen kertoo rakkaudesta kauniisti, hän kertoo kuinka antamalla jokainen saa ja jatkan hänen tarinaansa käyttämällä bertauskuvaa, ylitsepursuava graalinmalja ja sitten me olevaiset kylvemme siinä ylitsepursunneessa rakkaudessa pyyteettömästi. Tulee hetkeksi hijaista, jostain tulee päähäni todella voimakas ajatus siitä ,kuinka hieno meidän kohtaamisemme kaiken kaikkiaan oli. Sanon en pelottomasti ääneen ja siinä samassa nainen hyppää ilmaan hämmästyksestä. Hän kertoo juuri ajatelleensa samaa, juuri ennenkuin sanoin sanat ääneen ja vieläpä juurikin samoilla sanoilla. Hämmennyn todella hetkeksi, kelaan asiaa ja totean sen olevan telepatiaa, jonka rakkauden yhdentäneet ihmiset voivat kokea . Nainen katsoo minua niinuin minua ei olisi olemassa. Tulee taas hiljaista ja kysyn häneltä hänen lapsuudestaan. Juttelemme vielä hetken maailmasta ja kaikesta, sitten poistuin paikalta ja ninen kertoi pääsevänsä itse kotiin. Tivotin hänelle rakkautta ja siunausta. Hän kertoi tämän tapahtuman olleen erittäin tärkeä ja minun jäävän hänen sydämeensä lopun ajaksi. Kehotin kiltisti häntä jättämään sen rakkauden ja kokemuksen sydämeen, sillä mnä olentona olisin aivan toissijainen siellä, mutten hiillostanut liikaa vanhaa ihmistä. Lähdin pois ja maailmani muuttui. Tiesin että rakkaus on totuus. ja NYT kun kirjoitan tätä, vaihui musiikiksi
Voi Laura miten upean tapahtuman jaoit meidän kanssa! Uskomaton kaikkeus, elämme ihmeellistä muutoksen aikaa, jolloin yksi kerrallaan avaa sydämensä ja havahtuu siihen mikä on tämän elämäntarkoitus, mikä on kaiken olevan syvin olemus. "Sitähän se kaikki on, rakkautta, rakkautta vaan."
VastaaPoista