sunnuntai 23. syyskuuta 2012

hyvää huomenta äitimaa

Joskus tuntuu kuin minua ei olisi olemassa. Olen kyllä konkreettisesti siinä, mutta en ole itsekään varma missä olen? Olenko jäänyt jonnekin matkan varrelle? Kuinka kaukaa sitä täytyy lähvteä hakemaan?
Olenhan minä sitä koettanut metsästää, mutta aina tulee jokin umpikuja..
Ehkä asiaa ei pidäkään ottaa niin raskaasti? Jos vain on. Nyt ja tässä..mutta entäjos en hae itseäni ja kaikki menee hukkaan? Kaikki se mitä minulle on suotu? Kaikilla on kuitenkin sama lähtökohta johonkin pisteeseen, ei mikään voi olla siis mahdotonta kellekään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti